Paras äitienpäivälahja!

Tämä äitienpäivä oli kerrassaan ikimuistettava. Aamu alkoi ihanalla onnittelulaululla ruusujen ja kortin kera, unohtamatta tietenkään suukkoja ja halauksia! :) Poitsu otti äitiä kädestä kiinni ja talutti keittiöön, silmät tietenkin piti olla suljettuina. Kun avasin silmät, tämä ihana näky oli edessäni.... 

Herkkuaamiainen!!

Pojan kattama äitienpäiväpöytä...
"Omena päivässä pitää lääkärin loitolla", tosin omena päivässä saattaisi viedä tämän äidin lääkäriin (allergia)... :D

Onneksi ehdin nauttia tästä maittavasta aamiaisesta (kiitos kulta!) sekä herkullisesta äitienpäivän lounaasta anoppilassa (kiitokset kokeille!) ennenkuin alkoi tapahtumaan... Jos olisin tiennyt mitä päivä (seuraavat päivät) tuo tullessaan, olisin syönyt varmasti vieläkin enemmän ja herkutellut oikein kunnolla! :) 

Noin klo 15.00 ne sitten alkoivat, nimittäin säännölliset, tuntuvat supistukset. Niistä jo vähän ajattelin, että onkohan nämä nyt niitä oikeita supistuksia, jotka johtavatkin johonkin (lapsen syntymään). Siitä seuraavat kolme tuntia supisteli, mutta eivät olleet vielä kovin kipeitä, kun elokuvaakin pystyttiin katsomaan sohvalla istuskellen. Noin klo 18 supistukset muuttuivat jo tuntuviksi ja otin jumppapallon ja äänenkäytön (ns. synnytyslaulu) sekä hengityksen käyttöön. Soitin synnärille noin klo 19 ja kysyin, että mitä meinaavat, milloin pitäisi alkaa lähteä.. sanoivat, ettei mitään kiirettä, kun esikoisestakin synnytys kesti suhteellisen kauan, että pikkuhiljaa.... Onneksi kuuntelin itseäni ja kroppaani!

Mies kävi hakemassa anopin meille hoitamaan poikaa ja soitin hänelle 19.50, että pitävät kiirettä, kun supistukset sattuu jo aika kovin.. He tulivat meille, pakattiin tavarat ja auto ja lähdimme matkaan klo 20 jälkeen. Matkan vietin takapenkillä kontaten supistusten aikana ja hengittelin keskittyneesti. Supistusten välissä kuuntelin "kylmästä lämpimään"-kappaletta ja yritin rentoutua. Olimme perillä 20.30. Sairaalan käytävällä heitin pari kertaa lattialle konttausasentoon, kun teki niin kipeää. Kuitenkin olin vielä ihan "järjissäni", kun piti saada heti käsidesiä sairaalan lattioiden likaamiin kämmeniin! Puhtaus ennenkaikkea! :D

Poika syntyi klo 20.53. Ehdimme olla sairaalassa 22minuuttia. Eipä siinä touhussa kauaa nokka tuhissut! :D Synnytyssaliin päästyämme rentouduin pallon päällä ja hengittelin, kun isä laski vettä kahdesta suihkusta ammeeseen, kun halusin vesisynnytyksen, kätilön kirjatessa tietoja koneelle ja juostessa edes-takas laittaessa kaiken valmiiksi. Synnytys oli jo avautumisvaiheen lopussa, kun pääsimme sisään sairaalaan, joten ei mennyt kuin se parikymmentä minuuttia kun kipusin ammeeseen ja ponnistin pojan pihalle. Yhden minuutin kesti ponnistusvaihe eli ensimmäisen supistuksen aikana poika syntyi kun ponnistin. Sain pojan heti syliin ja isä katkaisi napanuoran. Kapusimme sängylle, jossa poika oli ihokontaktissa reilun tunnin, jonka jälkeen vasta hänet punnittiin ja puettiin. Pesuja pojalle ei tarvittu, kun hän syntyi veteen. Täydellinen poika, täydellinen synnytys, joskin hieman nopea! :)

Tuonne ammeseen poika sukelsi...

Onnittelukahvit perheelle. 

Iloinen pikkumies isin kämmenellä <3 3665g ja 52cm täyttä rakkautta.

Olen kaikinpuolin tyytyväinen synnytykseeni ja kiitos lämpimän veden ja kyykkyasennon, palauduin todella nopeasti eikä meikäläistä tarvittu parsia kokoon. :D Voin suositella lämpimästi vesisynnytystä, mikäli sellaiseen on mahdollisuus! Olin varannut kassin täydeltä kaikenmaailman rentoutumisjuttuja mukaan sairaalaan, mutta eipä siinä oikein mitään muuta ehtinyt tehdä kuin hengitellä ja keskittyä lapsen pitämiseen sisällä ennen altaaseen pääsyä ja sitten se olikin jo menoa! :) 

Äitienpäivänä 12.5.2013 syntyneet: kaksi prinsessaa ja yksi prinssi. :)

Osastolla olimme pojan kanssa kolme vuorokautta, jotta maito lähti kunnolla nousemaan ja muutenkin olo oli sellainen, että pärjäisi kotona. Saimme olla kahdestaan huoneessa, sillä sairaalassa ei ollut juuri muita synnyttäneitä. Yöt olivat aikamoista hikoilua täysin muovitetuissa sängyissä ja ruoka ei ollut kovin monipuolista tällaiselle allergikolle kuin minä, joten eipä siellä olisi pidempään jaksanut ollakaan. Positiivinen kokemus kaikinpuolin ja mahtava henkilökunta!! Kiitokset heille! :)

Kotiinlähtökuva (-7kg). Tästä se treenaus sitten alkaa! :)

Kotiutuminen onnistui mallikkaasti. Isoveli otti pikkuveikan hyvin vastaan, kun hänelle oltiin kerrottu vauvasta jo aiemmin. Pienen shown laittoi pystyyn, mutta se on ihan normaalia kun äiti on ollut muutaman päivän poissa kotoa. Hellästi on vauvaa hoitanut ja kohdellut. Asiaa tietysti helpottaa se, että äitini on ollut meillä isoveljeä hoitamassa ja leikittämässä, niin isoveli ei ole jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka äiti onkin joutunut vähän enemmän keskittymään uuteen tulokkaaseen. Kiitokset äidilleni suuresta avusta! <3

Päiväunet maittaa nykyajan kehdossa <3
(Amazonas Koala riippumatto vauvalle)

Isoveli on innoissaan uudesta vauvasta ja omasta uudesta nukkevauvastaan. :)

Voiko pieni ihminen enää tyytyväisemmältä näyttää... :) <3 (ikää 1 viikko)

Aurinkoista viikkoa kaikille! :) 

Tällä viikolla onkin aihetta juhlaan, kun esikoinen täyttää kaksi vuotta ja  sitä juhlitaan sukulaisten kera tulevana viikonloppuna! Siitä sitten seuraavassa postauksessa... :)