Työkokemuksena kotiäitiys!

Kohta on taas yhteishakujen aika ja tällä kertaa täältäkin lähtee paperit menemään johonkin suuntaan (jospa saisimme ensi kuun aikana tehtyä päätöksiä, niin helpottaisi kummasti hakuprosessia!)... Tässä erilaisia vaihtoehtoja miettiessäni ja tutkaillessani huomasin, että aikuispuolelle hakiessa kyseisen alan (itsellä siis sosiaali- ja terveysala tähtäimessä) työkokemuksesta saa suuren määrän (10p) lisäpisteitä, joten alan kokemusta omaavat ovat todennäköisesti siellä kärkisijoilla opiskelupaikan aukeamisen suhteen. 

Itselläni tulee juuri ja juuri se vaadittu kahden vuoden työkokemus täyteen, jotta voin edes  hakea aikuispuolelle, joten näistä lisäpisteistä on turha edes haaveilla....vai onko? 

Lainattu täältä

Lainattu täältä

Titteli, jota lähden koulusta hakemaan on "Lastentarhanopettaja". Se, mitä kautta sen aion saavuttaa, on vielä hieman hämärän peitossa. Vaihtoehtoisia reittejä kyllä löytyy (yliopisto, avoin yliopisto, AMK (sosionomi) matkan keston pysyessä samana, ajotyyli on vain erilainen. Vaikka varsinaista kahden vuoden ylittävää työkokemusta alalta ei taskussa olekaan, niin väitän tämän kolmen vuoden "työkokemuksen" kotiäitinä olevan melko vastaavaa kuin vaadittu työkokemus olisi, vai mitä meinaatte?

Lainattu täältä

Tässä työssä kokee samoja asioita, kuin alan muissa työtehtävissä ja lisäksi oppii työelämässä tarvittavia luonteenpiirteitä ja taitoja, kuten esimerkkeinä tässä muutama mainittakoon...


Oma-aloitteisuus:  Kukaan ei käske kotona siivoamaan, pesemään pyykkiä, laittamaan ruokaa, tiskaamaan, järjestämään leluja paikoilleen, laittamaan lapsille sapuskaa, vaihtamaan vaipat jne.. (paitsi ehkä vaimo miehelleen!), vaan itse ne on oma-aloitteisesti tehtävä, jos haluaa että on siistiä ja lapsilla on hyvä olla.

Järjestelmällisyys: Etenkin näin pakkaskeleillä pitää miettiä ja suunnitella missä järjestyksessä vaatteet puetaan kellekkin, jotta yksi ei tukehdu, toinen hermostu ja kolmas ahdistu. Lasten lelut ja vaatteet on hyvä säilyttää omilla tietyillä paikoillaan, jotta ne löytävät oikeaan osoitteeseen kun niitä ei enää sillä hetkellä tarvita. Koti pysyy järjestyksessä ja äiti kiittää! :)

Sosiaalisuus: Minne vain lasten kanssa meneekin, täytyy olla sosiaalinen. Jos ei sitä ennestään ole, sellaiseksi muuttuu. Ventovieraat ihmiset juttelevat lapsille, jo silloin kun ne ovat vielä äidin vatsassa! Jokaiselta äidiltä kysytään minkä ikäisiä lapsesi ovat. Se on yleensä ensimmäinen kysymys, jonka äiti saa mennessään johonkin kotiäitien ja -isien sosiaaliseen keskukseen, kuten avoimeen päiväkotiin tai perhekerhoon, ja sen toistaa jokainen uusi äiti tai isä, joka haluaa avata keskustelun kanssasi. Kätevä icebraker, mutta ehkä jo vähän kulunut? (tosin sorrun sitä itsekin käyttämään liian usein... :))

Pitkäpinnaisuus: Pitkää pinnaa tarvitaan lasten kanssa aina. Jos vauvavuotena ei vielä pinna kiristynyt, niin se kyllä kiristyy viimeistään parin vuoden päästä, sen voin kertoa. Välillä on päiviä, kun hermot joutuvat todella koetukselle, mutta mielestäni ne eivät saa katketa lasten edessä. Parempi löysentää niitä sitten vaikka sille omalle miehelle, se on kuitenkin tottunut jo olemaan roskaämpärin roolissa, sillä kestihän se sen yhdeksän kuukauden odotusajankin ihan mallikkaasti! :D Jos omaa miestä ei löydy, niin liikuntakin on oiva vaihtoehto, miltei jopa suotavampi kuin se oma puoliso.


....tätä listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa loputtomiin..., joten kyllä kotiäitiydestäkin pitäisi saada ekstrapisteitä tai ainakin hitonmoinen plussa!! :)

Lainattu täältä

Ja kun vielä miettii mitä se lastentarhanopettajan työ tulee olemaan, niin sehän on käytännössä juuri tätä samaa kuin tällä hetkellä teen (kasvatusta, hoitoa ja huolenpitoa, suunnittelua ja toteutusta), ainoastaan lapsimäärä tuplaantuu (yhtä opettajaa/hoitajaa kohden) ja työskentelen osana kasvatustiimiä, enkä päätä asioista yksin. Tosin onhan meillä kotona myös oma kasvatustiimimme, minä ja mieheni, jotka yhdessä pyrimme vetämään samaa köyttä ja vielä samaan suuntaan, suurimpia solmuja vältellen! :)

Onneksi olemme vahvoja persoonia! :D

 

 

 

Lainattu täältä

 

 

 

Lainattu täältä

Hei hei, mitä kuuluu?

Pyykinpesukoneen kello näyttää 00:26 eli vajaa puoli tuntia aikaa kirjoitella kuulumisia tänne muun perheen nukkuessa (kun kuitenkin pitää odottaa ne pyykit ennen unille painumista). Päivät ovat menneet taas hujauksessa, vaikka tällä viikolla emme juuri ole kotoa poistuneet. Vauvalle iski flunssa, ulkona yli 20 astetta pakkasta, eikä meillä ole autoa käytössämme, niin eipä sitä täältä juuri minnekään ihmisten ilmoille päiväsaikaan poikien kanssa karata. 

Huomenna vihdoin pääsemme mieheni kanssa viettämään lapsivapaata laatuaikaa, kun menemme kuntosalillemme Fysiomotionille kuuntelemaan ja katsomaan kolmea kovaa kundia (Jerry Ossi, Mikko Ovaskainen ja Pekka Kotipohja) ja lauantaina toivottavasti törmään salilla Kati Alanderiin ja Anna Virmajokeen!! Mukava nähdä alansa ammattilaisia ja maailmankuuluja huippuja täällä pienessä kaupungissamme Ylivieskassa! :) 

  

Mutta nyt sanoista kuviin eli tässä viikon kuulumisia....

On syöty 

(myös muuta kuin kuvissa olevia :))

Hyvä herkkuhimon taltuttaja, eikä tule edes huono olo niin kuin suklaasta! :)

Näistä syntyi kasvislasagne. Pidin itse kovasti, mutta perheen miespuoliset (enemmistö) taitavat valita kuitenkin sen lihallisen version...

On seisottu

(ja myös istuttu, maattu, jumpattu, rullattu, kävelty..)

 

.. ja juostu!

Lainattu Googlesta

 

Päivän väri on PUNAINEN eli treenattu on riittävän lujaa!! :)

On taiteiltu...

(kuvassa esikoinen ja äiti)

"Minulla pieni massu ja äitillä ISO massu!"  Thanks. :) <3

 

On leikitty <3

Kuopus 8kk ja esikoinen 2v 8kk.

Mitäpä muuta sitä ihminen viikkoonsa tarvitsee, kuin hyvää ruokaa, ulkoilua ja liikuntaa sekä mukavaa tekemistä ja touhua rakkaidensa kanssa!! <3 

... ja ehkä myös hiukan sitä omaa aikaa, jota on huomenna ja viikonloppuna luvassa! :)

Muistattehan myös levätä arjen keskellä ja nauttia siitä mitä teillä on. Ottakaa lapsista mallia ja eläkää hetkessä! 

Koukuttavat sarjat!

Nyt en aikonut kirjoittaa kuntosalilla tehtävistä sarjoista, vaan niistä joita tuo tunteita herättävä näköradio meille tällä hetkellä tarjoaa. Olisi mukava tietää, kuinka monta tuntia päivässä nykyään lapsiperheissä katsotaan televisiota tai se on päällä taustamölynä, vaikka sitä kukaan ei katsoisikaan, kuin ehkä sivusilmällä vilkuillen. 

Olen lukenut muutamia tutkimuksia tai niihin perustuvia artikkeleita (joita en nyt ehdi lähteä metsästämään) siitä, että televisio olisi hyvä pitää suljettuna, mikäli sitä ei kukaan katso ja etenkään vauvojen ei tarvitse vielä sitä tuijottaa, koska eivät pysty suodattamaan sen tarjontaa . Lisäksi jatkuva taustamöly, on se sitten musiikista tai televisiosta johtuvaa, hidastaa vauvojen puheenkehitystä ja puhumaan oppimista. Tästä syystä (ja muutenkin) meillä on oikeastaan aina ollut sellainen sääntö, että televisio avataan vasta sitten kun lapset ovat menneet nukkumaan. Eli omia ohjelmia katsotaan aikaisintaan kello 20.30 eteenpäin. 

Esikoisemme täyttää toukokuussa 3-vuotta, joten hän tykkää jo katsoa Pikku Kakkosta, Franklinia, Kaapoa, Muumeja, Titi-Nallea tms. pienille lapsille suunnattuja ohjelmia. Pojan kanssaan olemme tehneet sellaisen käytännön, että aamulla voidaan katsoa edellisen illan Pikku Kakkonen nauhalta tai niitä muita lastenohjelmia DVD:ltä sitten kun kaikki aamutoimet on tehty ja aamiainen reippaasti syöty. Tämän ajan käytän aina itse tehokkaasti, sillä silloin saan itse syötyä aamiaisen loppuun, laitettua kuopuksen ja itseni päiväkuntoon sekä siivottua keittiön, pedattua sängyt, ripustettua pyykit jne. Tämän jälkeen suljemme television ja siirrymme yhdessä leikkien pariin joko sisälle tai ulos, ilmasta riippuen. 

Toisen kerran päivän aikana esikoinen saattaa vielä katsoa piirrettyjä päiväuniensa jälkeen maksimissaan puoli tuntia, kun laitan kuopusta toisille unille, sillä nukuttamisesta ei tulisi mitään, jos esikoinen pörräisi ympärillä. Televisio naulitsee niin hyvin tuollaisen pikkuisen (tai yleensäkin kaikki miespuoliset!) paikoilleen, ettei se tiedä muusta maailmasta yhtään mitään, ei näe tai kuule muuta kuin ruudun edessään. Tähän iltapäiväpiirrettyyn yhdistämme usein niin kutsutun "herkkupurkin", joka tarkoittaa hedelmiä, leipää yms. kipossa tarjoiltuna, ja sen saa syödä olohuoneessa piirrettyjä katsellen. Muuten meillä syödään  pöydän ääressä keittiössä (paitsi lasten mentyä nukkumaan). Ei iltapala tuntuisi miltään, jos se pitäisi syödä pöydän ääressä!! :D 

Näin vuoden alusta on taas alkanut uusia, koukuttaviakin sarjoja, joita olemme alkaneet mieheni kanssa seurata. Päivisin meillä on maksimissaan se pari tuntia aikaa televisiolle (eikä enempää kyllä tarvitsekaan!), joten siinä ajassa ehtii katsomaan jokaisen kotiäidin aivojen nollaus-sarjan Salatut Elämät sekä yhden tunnin mittaisen sarjan ja päivän sivistysannoksen, Kymppiuutiset. Siinä se ilta sitten menikin, valitettavan (?) usein television parissa, mutta se on meistä rentouttavaa, kun voimme nauttia iltapalaa sohvalla maaten, toinen toistemme jalkoja hieroen ja katsoen lempiohjelmiamme kynttilänvalossa. 

Salattujen Elämien ja Kymppiuutisten lisäksi katsomistamme sarjoista löytyvät tällä hetkellä seuraavat--->

Maanantai: MTV 3 Klo 21.00 Panttivangit

Tiistai: Nelonen Klo 20.00 Master Chef Suomi

Keskiviikko: Nelonen Klo 21.00 Under The Dome

Keskiviikko: Sub Klo 22.00 Viikingit

Torstai:  Liv Klo 20.00 Jutta ja puolen vuoden superdieetit

Perjantai: Nelonen Klo 20.00 The voice of Finland

Lauantai: Elokuva R-kioskilta vuokrattuna 

(täällä kun ei muita leffavuokraamoja ole...)

Sunnuntai:  Putous (TULEE LAUANTAINA MTV 3 Klo 19.30!)

(Kaikki kuvat lainattu Googlen kuvahausta!)

Kyllähän noita sarjoja ja ohjelmia tulisi vaikka millä mitalla, jo ilman maksullisia lisäkanavia, jos vain olisi aikaa katsoa niitä. Kaksi tuntia television katsomista päivittäin on kuitenkin oikein riittävästi meille, joskus olisi mukava viettää ilta ilman televisiota, esimerkiksi pelaamalla, lukemalla tai kuuntelemalla musiikkia, mutta tämä "haave" ei ole vielä kertaakaan täydellisesti toteutunut.. Ehkä olemme liian kangistuneita kaavoihimme, mutta toisaalta ne kaavat eli rutiinit tekevät arjestamme juuri meille täydellisen. 

Mitä teillä katsotaan ja minkä verran päivästä te tai lapsenne viettävät aikaa television ääressä?? :)

"Run while you can!"

Kymmenen kilsaa kuukaudessa ja kaksikymmentä kolmessa, siinä on tavoitetta tälle keväälle!!

Lainattu Googlesta

En ole koskaan harrastanut juoksua säännöllisesti, mutta jollain tavalla se on aina kiehtonut mua ja ihailen suuresti heitä, jotka sitä lajia harrastavat ja siinä myös kilpailevat. 

Ihminen on luotu juoksemaan, ja mikä voikaan olla sen helpompi ja nopeampi liikuntalaji kuin juoksu! Kengät jalkaan, kuteet niskaan, ovesta ulos ja treeni voi alkaa! Sopii siis oikein hyvin meille kiireisille ruuhkavuosissa eläville perheenäideille! :)

Vuosi kun vaihtui, päätin että nyt se alkaa, nimittäin juokseminen. Haaveilemalla kun ei mitään saavuta, vaan pitää tehdä myös jotain asian hyväksi eli juosta. Juoksemaan oppii vain juoksemalla. Aluksi se on raskasta, todella raskasta, mutta melko pian terve kroppa tottuu kovaankin rasitukseen ja aivan huomaamatta juoksu alkaa luistaa paremmin ja paremmin. Tärkeintä on, ettei aloita harjoittelua liian rankasti ja tapa innostusta (ja myös elimistöä), vaan hiljaa hyvä tulee. 

Lainattu Googlesta

Maltillinen aloitus, oikeanlaiset hyvät välineet sekä säännöllinen, monipuolinen ja nousujohteinen harjoittelu johtavat varmasti toivottuihin tuloksiin! :) ... unohtamatta motivaation ylläpitoa... :D ---->

Lainattu Googlesta

Lainattu Googlesta

Aloitin kapuamisen kohti tavoitteitani (ensin 10km yhtäjaksoista juoksua ja sitten puolimaraton eli 21,0975km) viime maanantaina MeNaiset Sport- lehden (??/2013) juoksuohjelmaa mukaillen:

Vko 1

Ma: Progressiivinen juoksu (iso sykevaihtelu, syke alussa n. 120, lopussa n. 170) 30min

Ti: Kuntosaliharjoittelua/kahvaakuulailua

Ke: Kevytsykkeinen juoksu (tasainen vauhti 120-155) 20min

To: Venyttelyä ja lihashuoltoa

Pe: Kävely plus kevytsykkeinen juoksu (vuorotellaan, 5min juoksua, 1min kävelyä, syke 120-140) yht. 40min.

La: Lepo ja venyttely

Su: Lepo

Vko 2.

Samat kuin vko 1, mutta aikaa tulee 5-10 min lisää jokaiseen juoksuharjoitteluun! eli 35min, 25min ja 50min.

Vko 3.

Samat kuin aiemmin, mutta ma juoksuun tulee 5min lisää eli 40min ja perjantain harjoitukseen 10min lisää eli 60min.  

Vko 4. 

Maanantain juoksu kestää vain 10min, keskiviikkona ja perjantaina lepopäivä ja lauantaina yhtäjaksoisesti kevyttä juoksua 10 km!! Muuten samoin kuin aiemmat viikot.

Itse muokkasin ohjelmaa niin, että käyn kuntosalilla kahdesta kolmeen kertaa viikossa, eli mulle tulee vähemmän lepopäiviä kuin ohjelmassa, mutta kuitenkin 1-2 lepoa viikkoon tuntemusten mukaisesti. Hauska nähdä toimiiko tämä ohjelma, sillä jotenkin tuntuu niin pieniltä nuo harjoitusajat, mutta kyllä ainakin viimeksi 40 mintreeniä tehdessä sain kunnolla hien pintaan ja oli haasteellista pitää syke riittävän alhaalla (heikko peruskestävyys!), sillä se meinasi heti nousta sinne 150:n tienoille.

Sykemittari on aika ehdoton tässä ohjelmassa, muuten on vaikea tunnistaa oikeaa sykettä ja sitä seuraamalla kuntokin lähtee kohoamaan! Monesti juoksun aloittaneilla (kuten itsellänikin) on se ongelma, että harjoittelu aloitetaan aivan liian KOVAA. Maltti on siis valttia tässäkin touhussa!  Ei muuta kuin juoksemaan, siitä se juoksukunto kohenee! :)

(Puolimaratonohjelmasta kirjoitan myöhemmin, kun olen ensin tämän etapin saavuttanut.)

Lainattu Googlesta

Lainattu Googlesta

P.s. 

Odotan innolla elokuuta ja sitä, kun voin muutamana aamuna herätä aikaisin, laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä pienelle aamulenkille pitkin Promenade des Anglaisin 6 kilometrin rantaa. Lenkin päätteeksi voin pulahtaa uimaan hotellin altaaseen ja siitä mennä virkeänä hotellin terassille nauttimaan herkullista aamiaista. (ja kömpiä takaisin miehen viereen nukkumaan... :)) <3 

Promenade des Anglais (Googlesta lainattu)

 

 

 

... tai no onhan nämä meidänkin lenkkipolut ihan yhtä viehättäviä kuin Ranskan Rivieralla... :D .. or not. 

Viikko sitten Ylivieskassa

Nyt ulkona on pakkasta -20 astetta ja lumi on maassa, joten hieman erilaisen näköistä kuin viime viikolla. Tällä viikolla juoksut sijoittuvat mahdollisesti sisätiloihin, kuntosalin juoksumatolle, kun ihan niin hullu en ole, että lähtisin tuonne pakkaseen keuhkojani rasittamaan! :)

Juoksemisen iloa!

 

Lainattu Googlesta

Ja muistakaa juoksuharjoittelussanne....

TURVALLISUUS

LIHASHUOLTO

  

MONIPUOLINEN RAVINTO

 SOPIVA VAATETUS

 

NIIN HOMMA TOIMII, KUIN JUNAN VESSA!!! :)  

 (Kuvaterveiset viime viikolta.)

Vuoden eka!

 HYVÄÄ ALKANUTTA UUTTA VUOTTA 2014 TEILLE KAIKILLE!!! <3

Vuosi vaihtui noin viikko sitten ja tämä onkin vuoden eka postaus ja tällä viikolla olen tehnyt vuoden ensimmäisen juoksulenkin ja salitreenin, siitä se UPE (Uusi Parempi Elämä) sitten lähtee! :)

Uusi vuosi otettiin vastaan perinteisiä uuden vuoden ruokia syömällä...

.. tinaa valamalla ja raketteja katsomalla, rauhallisissa tunnelmissa läheisten kanssa.

Vuosi on lähtenyt käyntiin touhun ja tohinan keskellä. Kaupoissa on ravattu alennusmyynneissä harva se päivä ja muu aika on vietetty perheen ja läheisten kanssa  ulkoilemalla ja kyläilemällä. Oulussakin kävimme alennusmyynneillä sekä sukulaisia tapaamassa,  ja saimme muutaman tunnin kahdenkeskistä aikaa käymällä 3D- elokuvissa katsomassa uusimman Hobitin. Leffassa käynti toi mukavaa vaihtelua arkeen, vaikka ensimmäinen tunti menikin 3D-laseihin totutellessa! :)

Isompi poitsu (kohta 2v 8kk) puhuu koko ajan enemmän ja enemmän ja virtaa riittää kuin pienessä kylässä konsanaan! Pienempi poitsuista (kohta 8kk) on nyt siinä kehitysvaiheessa, että vahtipalvelu on työllistetty 24/7, hetkeksikään ei voi katsetta irrottaa. Vauhti ja menohalut ovat hurjat, mutta taidot vaativat vielä hieman hiomista. Ryömiminen on vaihtunut osittain konttauksen ja karhukävelyn välimuotoon, seisomaan pitää päästä koko ajan ja kaikki kielletty kiinnostaa niin himskatisti! Sähköjohdot ovat suurta herkkua, samoin äidin treenilehdet, mutta onneksi näiden lisäksi maistuvat myös ne vauvoille paremmin soveltuvat ruuat! :)

Kukkuu! :)

Treeniä aamusta iltaan ja välillä illasta aamuun!

Äidin oma pikku-CHEEK! :D <3

Omalta osaltani vuosi 2014 on lähtenyt mielekkäästi käyntiin ja olen valmis ottamaan vastaan uuden vuoden tuomat koitokset ja muutokset, kuten kotiäitiyteni päättyminen syyskuussa ja paluu koulun penkille! Mahtaa tuntua oudolta palata opintojen pariin kolmen vuoden tauon jälkeen, ja millä raaskin antaa pojat jonkun toisen hoidettavaksi... oi voi... toisaalta odotan syyskuuta innolla, mutta toisaalta myös haikein mielin... Kaikkea aikansa ja nyt on aika "siirtyä elämässä eteenpäin". Koulun pyrin käymään läpi niin tehokkaasti kuin pystyn, ja hyvänä porkkanana toimiikin omakotitalon osto jostain toiselta paikkakunnalta, jonne aiomme asettua ainakin eläkepäiviin saakka, mikäli se meistä on kiinni! :)

Vuoden vaihtuessa tein kolme lupausta tälle vuodelle, tai pikemminkin tavoitteet joihin pyrin tämän vuoden aikana ja jotka otan osaksi jokapäiväistä elämääni. 

Tässä ne ovat lyhyesti ja ytimekkäästi: 


1. Lepo 

(riittävästi unta ja lepoa, vähintään 7h/vrk. eli nukkumaan ajoissa, viimeistään klo 23.00!)

2. Ruoka 

(tyhjät kalorit minimiin eli pyrin syömään monipuolista ja ravinteikasta ruokaa ja vältän epäterveellisiä "herkkuja", mutta en aloita mitään lakkoja vaan menen omien tuntemusten mukaisesti.)

3. Liikunta 

(monipuolinen ja säännöllinen liikunta elämäntavaksi eli liikun viikottain lähes päivittäin, vaihdellen lajia ja intensiteettiä, arkiliikunnan ja lasten kanssa touhuamisen lisäksi. 

Salille 3 krt/vko (kolmijakoinen ohjelma),  juoksemaan 2-3 krt/vko (pidempi kevyt lenkki, lyhyempi raskas lenkki ja lyhyt intervallitreeni) sekä kotijoogaa aamuisin ja kehonhuoltoa/venyttelyä iltaisin.)


Kaikkia noita osa-alueita tarvitaan hyvään kuntoon pääsemiseen ja niihin aion nyt panostaa oman hyvinvointini ja terveyteni vuoksi. Yksi tärkeä osa-alue vaikuttaa noihin kolmeen ja sitoo ne yhteen, nimittäin psyyke eli mieli. Lepo, ruoka ja liikunta määrittävät paljolti sitä miltä meistä tuntuu ja miten voimme henkisellä tasolla, mutta se pätee myös toisinpäin. Kun voimme henkisesti hyvin, jaksamme ja voimme liikkua monipuolisesti, syödä terveellisesti ja nukkua riittävästi. Sitten kun nämä neljä asiaa saa balanssiin, niin alkaa paketti olla kasassa!  Pitää muistaa, ettei Roomaakaan rakennettu päivässä, joten  maltti on valttia tässäkin asiassa! :)

lainattu Googlesta

lainattu Googlesta

Ja nyt ei ainakaan motivaatiosta ole pulaa, nimittäin ostin eilen lentoliput Ranskan Rivieralle, jonne lähdemme mieheni kanssa kahdestaan viettämään 2v-hääpäiväämme ensi elokuussa!!! :) <3 ... eli  puolisen vuotta aikaa päästä siihen "elämänsä kuntoon", josta olen aina haaveillut! Tällä kertaa se ei jää pelkäksi haaveeksi. :) Onneksi meitä on kaksi tässä projektissa mukana, jotka tukevat toinen toisiaan ja tukevat silloin kun sortuminen on lähellä. Kaksin aina kaunihimpi! <3

lainattu Googlesta

lainattu Googlesta

lainattu Googlesta

Nizzan ranta kutsuu... (lainattu Googlesta)

.. ja lähellä sijaitseva "Euroopan Grand Canyon" eli Gorges du Verdon!! (lainattu Googlesta)

Mukavaa alkanutta viikkoa meille kaikille ja toivotaan, että se talvi sieltä joskus tulisi ja päästäisiin nauttimaan lumisesta maisemasta ja hiihtoladuista! 

Palaamisiin perjantaina, silloin minä bloggaan ja mies pelaa boxia! :D Voikaa hyvin!