Ihanat lapset!

Joillakin lapsista haaveilevilla ja ensimmäistä lastaan odottavilla on usein ajatus, että lapsi ei muuta mitään tai muuttaa asioita vain vähän, ja samalla tavalla voi elää elämäänsä kuin tähän asti on elänyt ilman lapsia. Tämä olettamus on pötypuhetta, sillä lapsi muuttaa KAIKEN. Toki työpaikka toivonmukaan säilyy ja se oma puoliso siinä rinnalla, mutta päivärytmi tulee olemaan todennäköisesti hyvinkin erilainen mihin on tottunut. Tämä kannattaa ottaa hyvissä ajoin huomioon ja valmistautua yhdessä siihen, että elämänne tulee muuttumaan merkittävällä tavalla, halusitte tai ette. Valitettavasti jotkin pariskunnat kokevat muutoksen niin suurena, että se voi johtaa erinäisiin ongelmiin parisuhteen saralla ja joskus jopa tuoreiden vanhempien eroon.

Mitä se lapsen tulo sitten muuttaa? 

No esimerkiksi sen, että yöllä saatat saada nukkua vain pari tuntia ja ylös pitää nousta kun lapsi herää, voimakkaasta väsymyksestä huolimatta. Joudut tekemään tai opetella tekemään montaa asiaa yhtäaikaa, kuten imettää toista lasta (koskee siis vain imettäviä äitejä :)) ja viihdyttää toista lasta  laululeikeillä, kun samalla yrität kokata ruokaa nälkäiselle perheellesi, ja siinä samalla vielä vastata soivaan puhelimeen, joka osoittautuukin lehtimyyjäksi. Ymmärrätte varmaan, jos tulee välillä vähän "avauduttua" lehtimyyjälle, joka sattui soittamaan "hieman" huonoon aikaan! :)

Lisäksi tarvitset myös silmät selkääsi, sillä tuollainen päälle parivuotias  poika ehtii salamannopeasti joka paikkaan ja tekemään jos jonkinmoista, kuten piirtämään seiniin vessakäyntisi aikana tai tyhjentämään eteisen lipaston laatikot samalla kun laitat tiskit koneeseen. Tämän vuoksi arkeasi helpottaa, jos osaat olla suunnitelmallinen, johdonmukainen ja pystyt soveltamaan asioita arjen askareissa. Näin langat pysyvät käsissäsi ja homma toimii, ainakin osittain. 

Vaikka lapsen tuomat muutokset tuntuisivatkin aluksi hankalilta ja raskailta, niin ette ole asianne kanssa yksin (tosin tämä tieto ei kyllä helpota yhtään kun on viikon valvonut putkeen, mutta se tekee siitä vähän siedettävämmän! :)) Vertaistuki ja konkareiden vinkit ja neuvot kannattaa ottaa vastaan, niistä voi olla hyötyä enemmän kuin arvaattekaan! Ja kaikkeen lopulta tottuu, myös siihen, että ruokailuhetket eivät enää tule olemaan rauhallisia ja vessassa käydään ovi auki! :D Mutta enemmän ne lapsukaiset antavat kuin ottavat, se on varma. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, sillä niistä  huonoistakin hetkeistä oppii, ainakin arvostamaan paremmin niitä hyviä hetkiä! :)

Aloin valmistautua syksyyn (jolloin mies menee kouluun/töihin) järjestämällä kotimme mahdollisimman helppohoitoiseksi ja lapsiystävälliseksi, jotta päivät sujuisivat jouhevammin täällä kotona lasten kanssa. "Turhat" koriste-esineet ja särkyvät lasitavarat siirtyivät koristamaan vaatehuonetta ja laatikot vaihtoivat sisältönsä lapsiturvallisemmiksi. Samalla järjestettiin esikoisen huone niin, että lelut on kätevä ottaa lelulaatikoista esille ja korjata pois, mikä helpottaa ja nopeuttaa päivän askareita.

Poika sai ison pojan sängyn, jossa uni maittaa hyvin!
Vielä kun saadaan valkoinen väri pintaan niin äitiäkin miellyttää... :D

Sinkkiämpärille löytyi käyttöä vauvan lelukorina!

Mutta nyt muihin aiheisiin....

Kävimme viime viikolla Ylivieskan pururadalla (Eikä muuten ole aakeeta laakeeta, päinvastoin! HUH!) kuntoilemassa ja mustikoitakin löytyi vähän pidemmältä metsästä---->

Valmistaudun mäen valloittamiseen! Kyllä muuten hiki tulee kun tuplia pukkaa mäkeä ylös!

Nam nam!

Isäntä lähti jahtaamaan perhosta! :)

Tässä laatikoita järjestäessä löysin "mitat"-lapun, jossa oli ottamani mitat kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen ja päätin ottaa nyt mitat, jotta voin nähdä onko muutosta tapahtunut (tosin vaaka ja vaatteetkin sen jo kertovat) ja jos on niin millaista. Tässä ensin mitat toukokuulta ja sitten tämän päivän mitat ja väliä on siis kaksi kuukautta:


Toukokuun loppupuoli:

vyötärö: 82cm
jenkat: 96cm
lantio: 105cm 
reidet: 60cm


Heinäkuun loppupuoli:

vyötärö: 75cm
jenkat: 87cm
lantio: 98cm
reidet: 57cm



Onhan tuossa ajassa jo senttejä karissut, vaikka en ole varsinaisesti mitään sen eteen tehnyt. Imetys vie valtavasti energiaa ja muutenkin tämä päivärytmi on melko aktiivinen, niin herkuista huolimatta kiloja ja senttejä on lähtenyt. Paino oli aamulla 70,1kg eli kohta ollaan lähtökuopissa, pari kiloa vielä läskiä (ällöttävä sana muuten) pois ja sitten lihasta tilalle kiitos! :) 

Salitreenit starttaavat maanantaina, josta kirjoitan sittemmin lisää. Eilen kävin ekan kerran vaunujen kanssa hölkkäämässä 20min sitten viime kerran ja olipas se raskasta puuhaa, kun ei pahemmin ole tullut juostua muutamiin kuukausiin... mutta siitä se lähtee, ensi kerralla on jo vähän helpompaa! :)


Tässä parin kuukauden muutos myös kuvina (osa kuvista julkaistu myös aiemmin):

Ennen synnytystä

3 vrk synnytyksestä

2,5kk synnytyksestä

.... että kyllä niistä kiloista eroon pääsee, jos ruokailurytmi on säännöllinen ja annokset on hyvää perusruokaa lautasmallia mukaillen, ja päivään kuuluu muutakin kuin sohvalla pötköttelyä... :) 

Ja se kuka väittää, että lapselliset eivät ehdi tai voi harrastaa liikuntaa, puhuu puutaheinää ja yrittää sillä perustella itselleen sekä muille, miksi ei ole tullut liikuttua lastensaannin jälkeen! Toki aina ei pääse tai ole aikaa mennä esimerkiksi kuntosalille tai jumppaan, mutta aina on aikaa käydä kävelemässä/juoksemassa edes pieni lenkki (vaikka sitten vaunujen tai rattaiden kanssa) tai vetää kuntopiiri kotona lasta lisäpainona käyttäen (joka on muuten lapsesta todella hauskaa!) tai sitten muuten vaan riehua ja telmiä lapsen kanssa pihalla, jolloin itsekin saa kulutettua kivasti energiaa ja kroppa saa kaipaamaansa liikuntaa! Mielikuvitusta vain peliin ja liikettä niveliin! :)

Mutta nyt pienokainen kutsuu, joten täytyy palata takaisin sorvin ääreen---->

Piristystä päivään! <3

Kiirettä pitää!(?)

Olen huomannut, että lisään nykyään automaattisesti sanan "äkkiä" tai "nopeasti" useaan lauseeseen, kuten "mä syön äkkiä", "mä vaihdan nopeasti vaatteet", "mä käyn äkkiä vessassa" (...ihan kuin sen toimituksen tekisi muka jotenkin hitaammin, ilman "äkkiä" sanan lisäämistä.. :D) jne. Ja "vaadin" sitä myös toiselta: " Joo syö vaan, mut nopeasti" tai "Käy vaan, mut älä viivy kauan". Mistä tämä oikein johtuu? Miksi tuosta ärsyttävästä sanasta on tullut melkein automaatio? Ja ennenkaikkea MIHIN mulla/meillä on kiire?

En tiedä vastausta kaikkiin edellämainittuihin kysymyksiin, mutta luulen sen johtuvan siitä, että lasten kanssa on koko ajan kiire tai siltä se ainakin tuntuu, vaikka sitä ei oikeasti olisikaan. Tuntuu, että päivät kuluvat vauhdilla eikä aikaa riitä kaikkeen mitä haluaisi tai pitäisi tehdä, joten sitä yrittää tehdä kaiken mahdollisimman nopeasti, jotta ehtii taas tekemään seuraavan asian nopeasti ja sitä seuraavan.... Oikeasti, nyt seis. Ei mulla ole mihinkään kiire, enhän käy edes töissä tai harrasta mitään aikataulutettua, joten kiirettä ei oikeasti ole,olen vain itse sen luonut ja nyt aion päästä siitä eroon. Piste.

Oli mahtavaa kuulla kesälomareissulla lause: "Ei mitään kiirettä, ole ihan rauhassa." isäni suusta, joka likimain noilla sanoin vastasi lauseeseeni: "Mä käyn äkkiä suihkussa, tuun pian takaisin!", kun jätin vauvan hänen vahdittavakseen. Silloin tajusin, että en ole noita sanoja aikoihin kuullutkaan, koska aina on kiire ja PITÄÄ tehdä asiat nopeasti ja kiireellä, jotta ne ovat jotenkin "hyväksyttävämpiä" tai jotain... Olisi mukava kuulla useamminkin nämä sanat " Ihan rauhassa, ei ole kiire mihinkään", mutta harvemmin niitä lapsiperheessä kuulee ja silloin se ns. oma aika onkin tarpeellista, jolloin ei (toivon mukaan) ole kiire minnekään.

Olen kuullut, että monet pienten lasten vanhemmat ovat antaneet "omaa aikaa" lahjaksi puolisolleen tämän nimi- tai syntymäpäivänään, mikä on oiva lahjaidea ja monelle hyvinkin tarpeellinen. Itselläni oli toissapäivänä nimipäivä, enkä saanut lahjaksi omaa aikaa, mutta sain jotain paljon parempaa, nimittäin... 

Sain viettää aamupäivän hyvän ystäväni kanssa kirpputoreilla kierrellen (joka on oikeasti rentouttavaa puuhaa!), kuulin korvalääkäriltä poikien korvien olevan terveet, söin itseni täyteen maittavaa grilliruokaa anoppilassa, ulkoilin perheeni kanssa ihanassa kesäsäässä, join haudutettua teetä mieheltäni saadusta teepannusta ja herkuttelin kalliilla, mutta ah niin maukkaalla tummalla suklaalla, jonka sisällä oli mustaherukkaa. Kuulin myös esikoisen sanovan ensimmäisen kerran kolme sanaa putkeen: "Mummi asuu tuolla.". Illalla poika vielä vetäisi ensimmäisen oikean kuperkeikan olohuoneen matolla! 

Tässä kuvia nimpparipäivästä ja vähän muustakin! :)

Löysin kirpparilta moottorisahan pojalle, nyt pääsee poika ukin kanssa puutöihin! :)

Kirpparilöytö tämäkin. Nyt pääsee haaveilemaan reissaamisesta... :)

Mustikkamaitoa sitten lapsuuden. Oli hyvää, vaikka mustikat on hyviä ihan sellaisenaankin!

Mummilan pihamaalla grillailtiin ja nautittiin kesäpäivästä.

Nyt pihamaan ja kukkapenkkien kimppuun, kun kerrankin on aikaa ja omaa aikaa on lisää luvassa koko viikonlopun ajan, kun esikoinen menee mummilaan hoitoon ja mies lähtee mökille istumaan sivistyneesti iltaa muiden miesten kanssa niinkuin miehet yleensä istuvat viinilasien äärellä ja käyvät syvällisiä keskusteluja... ;) Palaamisiin!

Kesälomareissu osa 3

Kesälomareissun ns. huipentuma oli kuopuksemme ristäiset vanhempieni luona lauantaina 13.7. Mukana juhlimassa oli molempien perheet ja lähisukumme sekä kummit. Sää oli loistava, ei liian kuuma, mutta aurinkoinen. Lämmin toki tuli, niin kuin aina kesällä kun pitää sukkahousuihin pukeutua, mutta yhtä suuri hikinoro ei kuitenkaan valunut selkääni pitkin mitä oli esikoisen ristiäisissä, jolloin lämpötila huiteli kolmeakymppiä!

Pappina meillä oli Vihdin seurakunnan Sampo Luukkanen, joka oli täydellinen valinta kastepapiksi. Aivan ihana pappi, jonka ansiosta kastetilaisuus oli erittäin kaunis ja erilainen kuin aiemmat tilaisuudet ovat olleet, sillä nyt papin lisäksi puhuivat isä, kummi ja isomummi, sekä kaikki läsnäolijat siunasivat yhdessä lapsen ja pappi otti hyvin huomioon myös isoveljen ja antoi tämän kuivata kasteliinalla vauvan pään. Voin erittäin lämpimästi suositella kyseistä pappia, joka teki tilaisuudesta täydellisen! 

Kiitos hänelle!

Äitini oli taas tapansa mukaan loihtinut kahvipöydän täyteen herkkuja, nam nam! Kyllä meidän kelpasi! Täytekakku tilattiin Sarin herkusta Karkkilasta http://www.sarinherkut.fi/ ja oli oikein maistuva kesäinen mansikkakakku! Haikarakoriste kakun päälle ostettiin Ullan unelmasta http://www.ullanunelma.fi/ , jolla on myymälä siinä suht lähellä Koisjärvellä. 

Vadelmajuustokakku, varvas-täytekeksit, "pikku Kukkoset" eli pienet kalakukot, voileivät ja mustikkapiirakka olivat äitini tekemiä,  kaalipiirakka oli naapurin rouvan leipomaa ja täytekakku tilattiin Sarin herkusta.
Oikein erinomaiset oli tarjoilut, suuret kiitokset tekijöille!

Aivan ihana kukka-asetelma, kuten oli kastemaljan ympärilläkin!

Kakun korkkaus!

Seuraavana päivänä klo 12 kävimme syömässä Juhlatalo Kokissa, joka sijaitsee Ikkalassa maalaismiljöössä ja on sisältä hyvin juhlava ja kartanomainen. Ruoka oli maukasta ja palvelu hyvää sekä ympäristö oli viihtyisä, voin suositella lämpimästi! :) 

Pihalta löytyi ihana vanha traktori, jolla oli kiva ajella!

Maalaisromantiikkaa <3

Lomareissu läheni loppuaan ja vielä oli luvassa asuntomessut Hyvinkäällä, josta tulee oma postaus seuraavalla kerralla! :) Palaamisiin!

Kesälomareissu osa 2

Toisella kesälomareissuviikollamme vietimme yhden päivän pienemmällä kokoonpanolla ja jätimme vanhimman poikamme kotiin ja lähdimme päiväksi Helsinkiin. Kävimme ensin Gazozin liikkeessä http://www.gazoz.fi/, jonka vihdoin ja viimein löysimme ja asiaa olisi toki helpottanut, jos olisin laittanut OIKEAN osoitteen navigaattoriin, mutta hyvä että väärälläkin lopulta löytyi!

Mukaani lähti sieltä IHANAT Better Bodieksen treenivaatteet; pitkät housut ja toppi sekä Brazil Sul- malliston napakat 3/4 housut, jotka olivat puoleen hintaan. En olisi itse raaskinut näitä vaatteita ostaa, ainakaan uutena, vaikka niistä olen pitkään jo haaveillut, mutta sain mieheltäni synttärilahjaksi "lahjakortin" uusiin treenivaatteisiin, joissa on mukava palata takaisin salitreenin pariin! Kiitos rakas! :)

Näette sitten nämä vaatteet kokonaisuudessaan päälläni salitreenikuvissa, jahka ensin sinne salille pääsen... :)

Gazozilta suuntasimme keskustan hulinaan ja vilinään. Auton saimme Katajanokan (?) parkkiin, josta SiljaLine, Viking ja muut (pienemmät) paatit lähtivät liikkeelle. Kävelimme vaunujen kanssa keskustassa, kiertelimme ja katselimme, nautimme megaisot pehmikset ja teimme muutamia alennusmyyntilöytöjä Stokkalta. 

Mukavat valkoiset raidat kaikissa patsaissa! :D

Nam nam!

Mies teki hyvän löydön alesta ja kuulemma on huiput jalassa! Mulle kans!

Kävimme syömässä lounasta Kaarna-nimisessä ravintolassa, joka sattui vielä olemaan S-ketjun paikka. Hyvä hyvä, taas saatiin bonarit talteen! :) Kaarna oli viihtyisä ravintola, jossa oli herkullinen ja täyttävä lounasbuffet, josta löytyi jokaiselle jotakin, eikä hintakaan ollut kuin 10,90e suulta. Voin suositella erittäin lämpimästi kyseistä ravintolaa, joka sijaitsi Forum-kauppakeskuksen toisessa (tai kolmannessa) kerroksessa. 

Shoppailun ja kaupunkikierroksen jälkeen kävimme vielä Olympiastadionin tornissa, jossa ei kumpikaan ollut aiemmin käynyt. Sinne olisi päässyt rappujakin pitkin, mutta valitsimme kuitenkin hissin, kun oli hieman kiire (muuten tietysti olisimme menneet reippaasti portaita pitkin! ;) ) kyläilemään sukulaisten luokse. Olihan sieltä tornista huikeat näkymät ja mukava "pikku"tuuli. Tornissa käynti maksoi 5e/nenä aikuisilta. 

Herkullinen ja sopivan kevyt alkuruoka ja pääruuaksi otin pottumuusia, uunijuureksia ja kanankoipia kastikkeessa..

Apua iik! Meinasi vähän huimata, kun alas katsoi.

Tyytyväinen reissaaja <3

Ai miten niin muka ostettiin vauvalle alesta liian iso pipo?! :D

Teimme myös toisen päiväreissun Helsinkiin, mutta silloin mukana oli koko meidän nelihenkinen perheemme sekä lisäksi vanhempani. Vietimme torstaina isäni syntymäpäivää käymällä Korkeasaaressa, Royal Linen saaristoristeilyllä ja syömässä veljeni luona. Oli oikein mukava päivä ja kaikki taisi saada raittiin ilman -myrkytyksen, kun uni maittoi niin hyvin jokaiselle kotiin päästyämme! :D

Korkeasaaressa oli taas vaihteeksi suuri osa eläimistä piilossa/nukkumassa, kuten kaikki kissaeläimät (paitsi Lumileopardi) mutta kyllä onneksi joitain ei-niin-tavanomaisia (kuten lammas, koira, kissa jne..) eläimiäkin nähtiin--->

Herra (?) yritti piiloutua piknikpaikan viereen...

Aavan meren tuolla puolen....

Saaristoristeily oli hyvä kokemus (20e/1,5h per nenä aikuisilta ja sis. opastuksen sekä kartan), suosittelen! Nyt tiedän missä Santahaminakin sijaitsee! :D

.... To be continue....