Kiirettä pitää!(?)

Olen huomannut, että lisään nykyään automaattisesti sanan "äkkiä" tai "nopeasti" useaan lauseeseen, kuten "mä syön äkkiä", "mä vaihdan nopeasti vaatteet", "mä käyn äkkiä vessassa" (...ihan kuin sen toimituksen tekisi muka jotenkin hitaammin, ilman "äkkiä" sanan lisäämistä.. :D) jne. Ja "vaadin" sitä myös toiselta: " Joo syö vaan, mut nopeasti" tai "Käy vaan, mut älä viivy kauan". Mistä tämä oikein johtuu? Miksi tuosta ärsyttävästä sanasta on tullut melkein automaatio? Ja ennenkaikkea MIHIN mulla/meillä on kiire?

En tiedä vastausta kaikkiin edellämainittuihin kysymyksiin, mutta luulen sen johtuvan siitä, että lasten kanssa on koko ajan kiire tai siltä se ainakin tuntuu, vaikka sitä ei oikeasti olisikaan. Tuntuu, että päivät kuluvat vauhdilla eikä aikaa riitä kaikkeen mitä haluaisi tai pitäisi tehdä, joten sitä yrittää tehdä kaiken mahdollisimman nopeasti, jotta ehtii taas tekemään seuraavan asian nopeasti ja sitä seuraavan.... Oikeasti, nyt seis. Ei mulla ole mihinkään kiire, enhän käy edes töissä tai harrasta mitään aikataulutettua, joten kiirettä ei oikeasti ole,olen vain itse sen luonut ja nyt aion päästä siitä eroon. Piste.

Oli mahtavaa kuulla kesälomareissulla lause: "Ei mitään kiirettä, ole ihan rauhassa." isäni suusta, joka likimain noilla sanoin vastasi lauseeseeni: "Mä käyn äkkiä suihkussa, tuun pian takaisin!", kun jätin vauvan hänen vahdittavakseen. Silloin tajusin, että en ole noita sanoja aikoihin kuullutkaan, koska aina on kiire ja PITÄÄ tehdä asiat nopeasti ja kiireellä, jotta ne ovat jotenkin "hyväksyttävämpiä" tai jotain... Olisi mukava kuulla useamminkin nämä sanat " Ihan rauhassa, ei ole kiire mihinkään", mutta harvemmin niitä lapsiperheessä kuulee ja silloin se ns. oma aika onkin tarpeellista, jolloin ei (toivon mukaan) ole kiire minnekään.

Olen kuullut, että monet pienten lasten vanhemmat ovat antaneet "omaa aikaa" lahjaksi puolisolleen tämän nimi- tai syntymäpäivänään, mikä on oiva lahjaidea ja monelle hyvinkin tarpeellinen. Itselläni oli toissapäivänä nimipäivä, enkä saanut lahjaksi omaa aikaa, mutta sain jotain paljon parempaa, nimittäin... 

Sain viettää aamupäivän hyvän ystäväni kanssa kirpputoreilla kierrellen (joka on oikeasti rentouttavaa puuhaa!), kuulin korvalääkäriltä poikien korvien olevan terveet, söin itseni täyteen maittavaa grilliruokaa anoppilassa, ulkoilin perheeni kanssa ihanassa kesäsäässä, join haudutettua teetä mieheltäni saadusta teepannusta ja herkuttelin kalliilla, mutta ah niin maukkaalla tummalla suklaalla, jonka sisällä oli mustaherukkaa. Kuulin myös esikoisen sanovan ensimmäisen kerran kolme sanaa putkeen: "Mummi asuu tuolla.". Illalla poika vielä vetäisi ensimmäisen oikean kuperkeikan olohuoneen matolla! 

Tässä kuvia nimpparipäivästä ja vähän muustakin! :)

Löysin kirpparilta moottorisahan pojalle, nyt pääsee poika ukin kanssa puutöihin! :)

Kirpparilöytö tämäkin. Nyt pääsee haaveilemaan reissaamisesta... :)

Mustikkamaitoa sitten lapsuuden. Oli hyvää, vaikka mustikat on hyviä ihan sellaisenaankin!

Mummilan pihamaalla grillailtiin ja nautittiin kesäpäivästä.

Nyt pihamaan ja kukkapenkkien kimppuun, kun kerrankin on aikaa ja omaa aikaa on lisää luvassa koko viikonlopun ajan, kun esikoinen menee mummilaan hoitoon ja mies lähtee mökille istumaan sivistyneesti iltaa muiden miesten kanssa niinkuin miehet yleensä istuvat viinilasien äärellä ja käyvät syvällisiä keskusteluja... ;) Palaamisiin!