Joulun tunnelmaa...

Nyt on masut täynnä jos jonkinmoista jouluista herkkua ja kotiamme koristavat pukin monenmoiset ihanat tuomiset!! Kiitos kaikille pukkia avustaneille tontuille, olimme näköjään olleet erittäin kilttejä tänäkin vuonna! <3 

Jouluaattomme eteni perinteiden mukaisesti tunnelmallisella aamusaunalla, Joulupukin kuumalinjalla, herkullisella aamiaisella, kuusen koristelulla, riisipuurolla ja luumukiisselillä, joulurauhanjulistuksella ja haudoilla sekä kappelissa käynnillä, jouluruuan nauttimisella ja joulupukin jännittämisellä, sekä joululahjojen avaamisella ja niillä leikkimisellä.... :) Lasten mentyä nukkumaan aikuiset pääsivät vielä herkuttelemaan juustoilla, hedelmillä, kinkulla ja kaloilla tietopelejä pelaten ja rentoutuen. 

Rakastan joulua juuri tällaisena, samalla kaavalla kulkevana, jossa tärkeintä on joulun tunnelma ja yhdessäolo läheisten kanssa. Unohtamatta tietenkään makoisia joulun ruokia ja joulun odotetuinta vierasta, Joulupukkia! <3 ... ja kuka nyt ei pitäisi pakettien avaamisesta, vaikka antamisen ilohan on se paras ilo! ;)

Tässä muutama kuva meidän joulustamme ja sen tunnelmasta...

Aamulla tonttu oli tuonut ensimmäiset paketit pikkukuusen alle, joten aamumme alkoi loistavasti!

Aatonaattona askartelimme tonttuja ikkunaan ja poikien huoneeseen joulumetsän.

Tontun tuomisena oli toivottu Muumitalo!!

Joulupukin kuumalinjaa katsomaan ja vanhemmat saavat rauhassa nauttia aamiaisesta.

Pienempikin sai tuomisen tontulta ja parasta ei ollut sisältö, vaan narut ja paperit...

Kuusenkoristelua

Valkoinen joulu <3

"Oi kuusipuu, oi kuusipuu..."

Jouluisia herkkuja <3

Nämä pallot ovat niiiin hyviä!!

<3

Ei ainakaan tuhmia oltu tänä vuonna...

Merry Christmas and Happy New Year!!!

Joulu saa tulla!

Joulun tuoksuja, kynttilänvaloa, makoisia syötäviä, rauhallista musiikkia ja yhdessäoloa. Joulun kiireet ja touhut, kuten kaupoissa ravaaminen, lattioiden hinkkaaminen, postissa jonottaminen, joulukorttien väsääminen, lahjojen paketoiminen ja muut mukavat, mutta aikaa vievät ja välillä hermojakin koettelevat puuhat, ovat tältä vuodelta (suht onnistuneesti) ohi ja nyt saa vain olla. Aaah, tätä on odotettu. (... paitsi että tänään pitää vielä valmistaa bataattilaatikko, silakkarullat, rosolli, marinoidut parsakaalit ja leipoa pipareita sekä askarrella tonttumetsä pojan huoneen seinälle. Noh, onneksi nuo ovat niitä mukavia ja energisoivia puuhia yhdessä perheen kanssa!:))

Viimeinen pelti uunista ulos!

Joululoman alkamisen kunniaksi herkuteltiin kanasalaatilla ja lisukkeilla... 

Tämä joulukuu on ollut todella kiireinen perheessämme, vaikka kiire onkin pääosin itseaiheutettua ja osittain vältettävissä, niin tekemistä ja menemistä on ollut niin paljon, etten ole edes täällä ehtinyt käydä kääntymässä! Toki voisin yöllä bloggailla, mutta.. niin tai siis en voikaan, kun vauva nukkuu samassa huoneessa jossa on tietokone, eli blogin kirjoitus ajoittuu niihin satunnaisiin hetkiin, kun pojat nukkuvat samaan aikaan päiväunia ja itselläni ei ole mitään supertärkeää tekemistä (pyykinpesua, tiskaamista, kirppistavaroiden kuvaamista Huutonettiin tms...). Mutta nyt kirjoitustauko on venynyt jo sen verran pitkäksi, että valitsin tämän noiden muiden puuhien sijaan, jotta ette ihmettele mihin se nainen on kadonnut ja sormet syyhyävät kirjoittamaan! :) Joulun jälkeen mulla onkin hyvin aikaa kirjoitella kaikkea mistä olen pitkään halunut kirjoittaa ja laittaa niitä toimivia reseptejäkin tulemaan! I cant hardly wait!! :D

Tässä kuussa olemme tehneet pidemmän reissun Etelä-Suomeen, lyhyemmän visiitin Ouluun ja pieniä kyläilyjä poikien mummilassa kotikaupungissamme. Kävimme laulamassa joululauluja kirkossa ja kävelemässä paikallisella museoalueella järjestetyllä Joulupolulla, josta ei tunnelmaa uupunut...

Kynttilöitä ja vanhoja rakennuksia <3

Petterikin oli päässyt paikalle!

Tonttujen tiirailua lasin läpi

Tajusimme eilen lahjoja paketoidessamme, että meidän vauvahan on jo kohta  KAHDEKSAN kuukautta eli vain neljä kuukautta vaille VUODEN!! Olimme ostaneet hänelle lelun, jonka tajusimme olevan jo aivan liian pieni hänelle, siis tarkoitettu nuoremmille kuin hän. Hän on sen vaiheen jo ohittanut, mutta aika on mennyt niin vauhdilla ettemme ole edes sitä tajunneet tai huomanneet. Vasta hän harjoitteli ryömimistä ja nyt menee jo vauhdilla huoneesta toiseen tutkien kiinnostuneena ympäröivää maailmaa. Vähän väliä hän nousee istumaan ja siinä pysyykin melko tukevasti, toki toisinaan tasapaino pettää ja kopsahdetaan maahan, mutta sellaista sattuu. Kovin yrittää myös nousta seisomaan tukea vasten, kyykkyyn jo pääsee, mutta reisien poverit eivät vielä ihan riitä suoristamaan jalkoja. 

Paketit valmiina pukinkonttiin! :)

Olemme saaneet olla pääosin terveinä, mutta pari päivää sitten heräsin aamulla todella huonoon oloon (jota en ole aamulla kokenut muutamaan vuoteen ;)), joka osoittautui vatsataudiksi, pahaksi sellaiseksi. Itse tauti kesti reilun vuorokauden, jonka aikana painoni putosi KOLME kiloa! En ole koskaan aikuisiällä painanut 63kg!! Tautia seuraavat päivät menivät vielä toipumisessa ja energian lataamisessa, mutta nyt elämä näyttää taas valoisalta ja energiaa piisaa tuttuun tapaan! :) Luojan lykky, että tauti iski meihin vajaa viikko ennen joulua ja ehdittiin koko perhe parantua ennen aattoa, muuten olisi ollut jouluilo kaukana. Loppu hyvin, kaikki hyvin! :) 

Nyt jouluruokien kimppuun, jotta on huomenna jotain mitä syödä, vaikka anoppihan se pääosin laittaa pöydän koreaksi ja itse pitää huolehtia vain siitä syömisestä! Aika luksusta, sanon minä! :)  Nauttikaamme joulusta, sillä se on vain kerran vuodessa! 

See You Soon! <3

Tip Tap Tip Tap

Pienet töppösten jäljet lumessa näin,

kaksi tonttua kulki käsikkäin.

Ohi on kiire tonttujen,

nyt on aika rauhan ja rakkauden.

Rauhallista Joulunaikaa Teille Kaikille! <3

Joulufiilis löydetty!

 Heipparallaa!

Viime kerrasta onkin jo tovi kulunut (pahoitteluni siitä!), johtuen viikon pituisesta reissustamme Etelä-Suomen mummolaan eli lapsuuden kotiini, jonne lähdimme juhlistamaan isoäitini 80-vuotisjuhlapäivää sekä tapaamaan sukulaisia ja ystäviä. 

Matkustimme taas junalla, menomatkan vietin yksin poikien kanssa ja paluumatkalla sain nauttia myös mieheni seurasta (ja lastenhoitoavusta!!). Matkat taittuivat yllättävän näppärästi, kun oli varautunut huolella ja asennoitunut oikein. Rentouttavaa se ei ole, mutta mukavaa ja haastavaa vaihtelua arjelle. Harvoin sitä tulee esikoista käytettyä  vessassa niin, että kuopus (9kg) roikkuu samalla rintarepussa, kun kannattelet toista lasta (15kg) pöntön päällä ja toivot että tästä touhusta suoriudutaan n-o-p-e-a-s-t-i!!

Puh piti saada myös mukaan ja vielä omalle paikalle! :)

Tyytyväiseä vaunuissa ekat kaksi minuuttia, loppumatka menikin äidin sylissä...

Ennen reissuun lähtöämme ehdimme laitella vähän joulua kotonamme ja vietimmekin ns. pikkujouluja perheen kesken tortuista, pipareista ja glögistä nauttien ja joulumusiikkia kuunnellen. Poika löysi myös pikkujoulukuusen alle kätketyt tontun tuomiset ja innostui niin ettei unikaan oikein maistunut! Joulu alkaa kodissamme perinteisellä joulusiivouksella, jossa siivotaan koko talo lattiasta kattoon kaappeja myöden (vaikka en niissä joulua vietä!:)), ja sitten onkin mukava vetäytyä sohvalle kuuman juoman, muutaman suklaakonvehdin ja rakkaiden kera kuunnellen jouluista musiikkia ja katsellen kynttilänvaloa. 

Makuuhuoneen joulupuu

Olohuoneen ikkunassa loistavat kynttilät

Pikkujoulukuusi ja innokas kuusenkoristelija!

Eteisen tunnelmaa

Marraskuun alussa alkoi jo näkyä jouluvaloja monessa kodissa ja pihamaalla, kaupoissa hyllyt notkuivat joulutavaroista ja joulukuusia ja -koristeita viriteltiin yleisille paikoille. Kodissamme joulu kuitenkin vasta näkyy marraskuun viimeinen/joulukuun ensimmäinen päivä, perinteitä kunnioittaen. Vaikka jouluihminen olenkin henkeen ja vereen, niin mielestäni jouluvalot ja -koristeet ovat tervetulleita vasta joulukuun alussa, muuten joulufiilikseni kärsii. Joulun tunnelmaan pääseminen vaatii kohdallani tiettyjä asioita, kuten kynttilöitä, lumimaisemaa, joulumusiikkia, perinteisiä joulun syömisiä ja juomisia sekä yhdessäoloa läheisten kanssa. Näistä kaikista saimme nauttia viime viikon aikana ja nyt tuntuu kuin joulu olisi jo ollut, vaikka siihen on vielä kaksi viikkoa! Saan siis nauttia joulusta kahteen otteeseen, mikäs sen mukavampaa! <3 

Tässä muutama kuva viime viikon ihanista tunnelmista.... Kauniin jouluista ja tunnelmallista, vai mitä? :)

Saunatonttu <3

Esikoisen kalenteri, jossa on riittävän isot luukut!

Juhlien kattausta

Buffetpöytä sisälsi perinteisten joulun herkkujen (paitsi kinkun ja laatikoiden) lisäksi mm.hirvipaistia, punajuuri-aurapaistosta ja äitini herkullisia lihapullia, kyllä meidän kelpasi! :)

Jälkiruokana vadelmaunelma 

Juhlissa muiden kuin juhlavieraiden kuvaaminen jäi vähän toissijalle, enkä huomannut ottaa kunnon kuvia koristelusta, tarjoilusta tai omasta asukokonaisuudestani, mutta pari kuvaa itsestäni löysin, vaikka valaistus ja tausta ei ihanteellinen olekaan... :) Hienona oltiin siis; mekko päällä, korkkarit jalassa ja niskassa nuttura, ei ponnaria tällä kertaa!! :D Pitkästä aikaa oli ihanaa laittautua oikein kunnolla ja tuntea itsensä kauniiksi, kun harvemmin sitä nykyään tulee tehtyä. Joskus tekisi ihan hyvää laittautua ilman mitään juhlia tai menemisiä, vaikka vain itseään (ja miestään) varten, sillä se piristää kummasti!  Kannattaa kokeilla! :)

Päälläni oli musta kimalteleva juhlatoppi
(merkkiä en muista, kun löytyi äidin kaapista ;)) ...

... ja täyspitkä tummanruskea juhlahame Onlylta. 

Kovin lumisesta maisemasta ei viikon aikana kuitenkaan saatu nauttia...

... mutta se asia korjaantui nopeasti palatessamme tänne pohjoisemmaksi, jossa lunta riittää yllinkyllin! 

Nyt on joulufiilis kohdillaan, joten ei muuta kuin piparia poskeen ja joululaulut soimaan! :)

Kun herää pari tuntia muita aikaisemmin, niin...

... ehtii kattaa pöydän valmiiksi...

... ja nauttia hetken omasta ajasta.

Kiireetöntä keskiviikkoa kaikille! <3

Kuopus nukahti syliini kesken siivoustouhujen... :)

Viikonloppu Oulussa!

Viime lauantaina heräsin kukonlaulun aikaan, laitoin itseni kuntoon, vedin aamupuuron nassuun,  nappasin kimpsut ja kampsut kainaloon, vauvan lisäksi ja hurautimme juna-asemalle, josta lähdimme pikajunalla kohti Oulua. Suunnitelmissa oli tavata useita ystäviäni entisessä kotikaupungissamme, käydä ihastelemassa joulun tunnelmaa ja toimimaan Joulupukin apurina. Matka ei onneksi kestänyt kuin alle 1,5 tuntia, joten viihdyimme mainiosti, eikä tarvinut laittaa ohjelmatoimistoa pystyyn, tosin mukaan otettu naistenlehti jäi lukematta, kuten aina. 

Oulussa satoi lunta, räntää, vettä, milloin mitäkin ja tuuli kovin (kuten aina). Mukava keli kävellä vaunujen kanssa kaupunkia ristiin rastiin  ja vielä kun osasin laittaa keliin ja kävelyyn sopivat kengät jalkaan niin kaikki sujui kuin tanssi! ...tai sitten ei. Korkeakorkoiset saappaat eivät ole paras vaihtoehto (etenkään sellaiselle joka ei koroilla normaalisti kävele), jos pitää kävellä koko päivä sisällä ja ulkona liukkaalla, kantaen samalla kädessä reilun 8kg kahvakuulaa ja työntää toisella kädellä täyteenlastattuja vaunuja välttäen osumasta jokaiseen vastaantulijaan tai vaihtoehtoisesti seinään. Taas oppi uutta!

Melkein yhtä hienot jouluvalot, kuin tässä Ylivieskan keskustassa... ;)

Huomioliivi toimii myös vaunuissa! :)

Iltaan mennessä lumet olivat ehtineet sulaa ja alkoi pakastaa...

.. ja seuraavana päivänä Oulu näyttäytyikin ihan eri valossa! 

Pakko myöntää, että ikävä tuli entistä kotikaupunkia (muutettiin Oulusta pois viime keväänä).

Siellä se meri näkyy! <3

Uutta pipoa lähdettiin etsimään ja sellainen löytyi, tupsumallinen! :)

Kotimatkalla opin taas uutta, nimittäin sen että Pendolinossa ei ole varsinaisia vaunupaikkoja, eikä vaunuja saa mitenkään kätevästi käytännössä minnekään. Olipa mukavaa olla tien tukkona junassa, joka oli käytännössä täynnä matkustajia isoine matkalaukkuineen. Invapaikalle lopulta päästiin ja siinä loppumatka vietettiin, äiti seisoi ja yritti näyttää ihmismäiseltä tuskaillessaan kuuden kipeän rakon kanssa, jotka ilmaantuivat varpaisiin, kiitos edellispäivän kävelyn. Ensi kerralla en yritä näyttää tyylikkäältä korkeakorkoisine saappaineni, vaan käytännöllisyys menee ulkonäön edelle! Jos näette jonkun tamppaavan värikkäissä kumisaappaissa pitkin Oulun keskustaa ja Stockmannin käytäviä, se olen sitten minä. Älkää pelästykö! :)

Oulussa löysin sisäisen mieheni Movemberin kunniaksi...

.. ja poikani tapasi ensirakkautensa, venäläisen tytön! Varsin onnistunut reissu meillä! :)

Tässä syy, miksi mulla on yleensä aina hiukset kiinni. Auts.

Kotiin palatessamme heitin korkkarit kaapin perälle, vaihdoin farkut verkkareihin ja vetäisin tukan kiinni. Sorvin ääreen oli palattu pienen irtioton jälkeen,  ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin meillä pyörii pesukone taukoamatta, ja vaatteista kuivaustelineillä  on tullut olohuoneen pysyvä sisustuselementti, jota lähden nyt muokkaamaan uuteen kirjavaan värimaailmaan! Palaamisiin!! <3 

Housut olivat puhtaina jalassa noin puolitoista minuuttia... <3