Joulu saa tulla!

Joulun tuoksuja, kynttilänvaloa, makoisia syötäviä, rauhallista musiikkia ja yhdessäoloa. Joulun kiireet ja touhut, kuten kaupoissa ravaaminen, lattioiden hinkkaaminen, postissa jonottaminen, joulukorttien väsääminen, lahjojen paketoiminen ja muut mukavat, mutta aikaa vievät ja välillä hermojakin koettelevat puuhat, ovat tältä vuodelta (suht onnistuneesti) ohi ja nyt saa vain olla. Aaah, tätä on odotettu. (... paitsi että tänään pitää vielä valmistaa bataattilaatikko, silakkarullat, rosolli, marinoidut parsakaalit ja leipoa pipareita sekä askarrella tonttumetsä pojan huoneen seinälle. Noh, onneksi nuo ovat niitä mukavia ja energisoivia puuhia yhdessä perheen kanssa!:))

Viimeinen pelti uunista ulos!

Joululoman alkamisen kunniaksi herkuteltiin kanasalaatilla ja lisukkeilla... 

Tämä joulukuu on ollut todella kiireinen perheessämme, vaikka kiire onkin pääosin itseaiheutettua ja osittain vältettävissä, niin tekemistä ja menemistä on ollut niin paljon, etten ole edes täällä ehtinyt käydä kääntymässä! Toki voisin yöllä bloggailla, mutta.. niin tai siis en voikaan, kun vauva nukkuu samassa huoneessa jossa on tietokone, eli blogin kirjoitus ajoittuu niihin satunnaisiin hetkiin, kun pojat nukkuvat samaan aikaan päiväunia ja itselläni ei ole mitään supertärkeää tekemistä (pyykinpesua, tiskaamista, kirppistavaroiden kuvaamista Huutonettiin tms...). Mutta nyt kirjoitustauko on venynyt jo sen verran pitkäksi, että valitsin tämän noiden muiden puuhien sijaan, jotta ette ihmettele mihin se nainen on kadonnut ja sormet syyhyävät kirjoittamaan! :) Joulun jälkeen mulla onkin hyvin aikaa kirjoitella kaikkea mistä olen pitkään halunut kirjoittaa ja laittaa niitä toimivia reseptejäkin tulemaan! I cant hardly wait!! :D

Tässä kuussa olemme tehneet pidemmän reissun Etelä-Suomeen, lyhyemmän visiitin Ouluun ja pieniä kyläilyjä poikien mummilassa kotikaupungissamme. Kävimme laulamassa joululauluja kirkossa ja kävelemässä paikallisella museoalueella järjestetyllä Joulupolulla, josta ei tunnelmaa uupunut...

Kynttilöitä ja vanhoja rakennuksia <3

Petterikin oli päässyt paikalle!

Tonttujen tiirailua lasin läpi

Tajusimme eilen lahjoja paketoidessamme, että meidän vauvahan on jo kohta  KAHDEKSAN kuukautta eli vain neljä kuukautta vaille VUODEN!! Olimme ostaneet hänelle lelun, jonka tajusimme olevan jo aivan liian pieni hänelle, siis tarkoitettu nuoremmille kuin hän. Hän on sen vaiheen jo ohittanut, mutta aika on mennyt niin vauhdilla ettemme ole edes sitä tajunneet tai huomanneet. Vasta hän harjoitteli ryömimistä ja nyt menee jo vauhdilla huoneesta toiseen tutkien kiinnostuneena ympäröivää maailmaa. Vähän väliä hän nousee istumaan ja siinä pysyykin melko tukevasti, toki toisinaan tasapaino pettää ja kopsahdetaan maahan, mutta sellaista sattuu. Kovin yrittää myös nousta seisomaan tukea vasten, kyykkyyn jo pääsee, mutta reisien poverit eivät vielä ihan riitä suoristamaan jalkoja. 

Paketit valmiina pukinkonttiin! :)

Olemme saaneet olla pääosin terveinä, mutta pari päivää sitten heräsin aamulla todella huonoon oloon (jota en ole aamulla kokenut muutamaan vuoteen ;)), joka osoittautui vatsataudiksi, pahaksi sellaiseksi. Itse tauti kesti reilun vuorokauden, jonka aikana painoni putosi KOLME kiloa! En ole koskaan aikuisiällä painanut 63kg!! Tautia seuraavat päivät menivät vielä toipumisessa ja energian lataamisessa, mutta nyt elämä näyttää taas valoisalta ja energiaa piisaa tuttuun tapaan! :) Luojan lykky, että tauti iski meihin vajaa viikko ennen joulua ja ehdittiin koko perhe parantua ennen aattoa, muuten olisi ollut jouluilo kaukana. Loppu hyvin, kaikki hyvin! :) 

Nyt jouluruokien kimppuun, jotta on huomenna jotain mitä syödä, vaikka anoppihan se pääosin laittaa pöydän koreaksi ja itse pitää huolehtia vain siitä syömisestä! Aika luksusta, sanon minä! :)  Nauttikaamme joulusta, sillä se on vain kerran vuodessa! 

See You Soon! <3

Tip Tap Tip Tap

Pienet töppösten jäljet lumessa näin,

kaksi tonttua kulki käsikkäin.

Ohi on kiire tonttujen,

nyt on aika rauhan ja rakkauden.

Rauhallista Joulunaikaa Teille Kaikille! <3