Viime lauantaina heräsin kukonlaulun aikaan, laitoin itseni kuntoon, vedin aamupuuron nassuun, nappasin kimpsut ja kampsut kainaloon, vauvan lisäksi ja hurautimme juna-asemalle, josta lähdimme pikajunalla kohti Oulua. Suunnitelmissa oli tavata useita ystäviäni entisessä kotikaupungissamme, käydä ihastelemassa joulun tunnelmaa ja toimimaan Joulupukin apurina. Matka ei onneksi kestänyt kuin alle 1,5 tuntia, joten viihdyimme mainiosti, eikä tarvinut laittaa ohjelmatoimistoa pystyyn, tosin mukaan otettu naistenlehti jäi lukematta, kuten aina.
Oulussa satoi lunta, räntää, vettä, milloin mitäkin ja tuuli kovin (kuten aina). Mukava keli kävellä vaunujen kanssa kaupunkia ristiin rastiin ja vielä kun osasin laittaa keliin ja kävelyyn sopivat kengät jalkaan niin kaikki sujui kuin tanssi! ...tai sitten ei. Korkeakorkoiset saappaat eivät ole paras vaihtoehto (etenkään sellaiselle joka ei koroilla normaalisti kävele), jos pitää kävellä koko päivä sisällä ja ulkona liukkaalla, kantaen samalla kädessä reilun 8kg kahvakuulaa ja työntää toisella kädellä täyteenlastattuja vaunuja välttäen osumasta jokaiseen vastaantulijaan tai vaihtoehtoisesti seinään. Taas oppi uutta!
Kotimatkalla opin taas uutta, nimittäin sen että Pendolinossa ei ole varsinaisia vaunupaikkoja, eikä vaunuja saa mitenkään kätevästi käytännössä minnekään. Olipa mukavaa olla tien tukkona junassa, joka oli käytännössä täynnä matkustajia isoine matkalaukkuineen. Invapaikalle lopulta päästiin ja siinä loppumatka vietettiin, äiti seisoi ja yritti näyttää ihmismäiseltä tuskaillessaan kuuden kipeän rakon kanssa, jotka ilmaantuivat varpaisiin, kiitos edellispäivän kävelyn. Ensi kerralla en yritä näyttää tyylikkäältä korkeakorkoisine saappaineni, vaan käytännöllisyys menee ulkonäön edelle! Jos näette jonkun tamppaavan värikkäissä kumisaappaissa pitkin Oulun keskustaa ja Stockmannin käytäviä, se olen sitten minä. Älkää pelästykö! :)
Kotiin palatessamme heitin korkkarit kaapin perälle, vaihdoin farkut verkkareihin ja vetäisin tukan kiinni. Sorvin ääreen oli palattu pienen irtioton jälkeen, ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin meillä pyörii pesukone taukoamatta, ja vaatteista kuivaustelineillä on tullut olohuoneen pysyvä sisustuselementti, jota lähden nyt muokkaamaan uuteen kirjavaan värimaailmaan! Palaamisiin!! <3
Oulussa satoi lunta, räntää, vettä, milloin mitäkin ja tuuli kovin (kuten aina). Mukava keli kävellä vaunujen kanssa kaupunkia ristiin rastiin ja vielä kun osasin laittaa keliin ja kävelyyn sopivat kengät jalkaan niin kaikki sujui kuin tanssi! ...tai sitten ei. Korkeakorkoiset saappaat eivät ole paras vaihtoehto (etenkään sellaiselle joka ei koroilla normaalisti kävele), jos pitää kävellä koko päivä sisällä ja ulkona liukkaalla, kantaen samalla kädessä reilun 8kg kahvakuulaa ja työntää toisella kädellä täyteenlastattuja vaunuja välttäen osumasta jokaiseen vastaantulijaan tai vaihtoehtoisesti seinään. Taas oppi uutta!
 |
| Melkein yhtä hienot jouluvalot, kuin tässä Ylivieskan keskustassa... ;) |
 |
| Huomioliivi toimii myös vaunuissa! :) |
 |
| Iltaan mennessä lumet olivat ehtineet sulaa ja alkoi pakastaa... |
 |
| .. ja seuraavana päivänä Oulu näyttäytyikin ihan eri valossa! |
 |
| Pakko myöntää, että ikävä tuli entistä kotikaupunkia (muutettiin Oulusta pois viime keväänä). |
 |
| Siellä se meri näkyy! <3 |
 |
| Uutta pipoa lähdettiin etsimään ja sellainen löytyi, tupsumallinen! :) |
Kotimatkalla opin taas uutta, nimittäin sen että Pendolinossa ei ole varsinaisia vaunupaikkoja, eikä vaunuja saa mitenkään kätevästi käytännössä minnekään. Olipa mukavaa olla tien tukkona junassa, joka oli käytännössä täynnä matkustajia isoine matkalaukkuineen. Invapaikalle lopulta päästiin ja siinä loppumatka vietettiin, äiti seisoi ja yritti näyttää ihmismäiseltä tuskaillessaan kuuden kipeän rakon kanssa, jotka ilmaantuivat varpaisiin, kiitos edellispäivän kävelyn. Ensi kerralla en yritä näyttää tyylikkäältä korkeakorkoisine saappaineni, vaan käytännöllisyys menee ulkonäön edelle! Jos näette jonkun tamppaavan värikkäissä kumisaappaissa pitkin Oulun keskustaa ja Stockmannin käytäviä, se olen sitten minä. Älkää pelästykö! :)
 |
| Oulussa löysin sisäisen mieheni Movemberin kunniaksi... |
 |
| .. ja poikani tapasi ensirakkautensa, venäläisen tytön! Varsin onnistunut reissu meillä! :) |
 |
| Tässä syy, miksi mulla on yleensä aina hiukset kiinni. Auts. |
Kotiin palatessamme heitin korkkarit kaapin perälle, vaihdoin farkut verkkareihin ja vetäisin tukan kiinni. Sorvin ääreen oli palattu pienen irtioton jälkeen, ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin meillä pyörii pesukone taukoamatta, ja vaatteista kuivaustelineillä on tullut olohuoneen pysyvä sisustuselementti, jota lähden nyt muokkaamaan uuteen kirjavaan värimaailmaan! Palaamisiin!! <3
 |
| Housut olivat puhtaina jalassa noin puolitoista minuuttia... <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti