Makeaa mahan täydeltä (ihan kirjaimellisesti)!

Onneksi viikonloppu on ohi, ei olisi enempää herkkuja tähän mahaan mahtunut! Paitsi että äsken söin vielä viimeisen palan suklaajuustokakkua ja ei kovin hyvä olo siitä tullut, etenkään kun mahassa oli jo ennestään pari pientä kakun palasta eiliseltä! Pienet suklaaöverit siis ja olo on sen mukainen... Tästä voi siis päätellä, että pidin InShapessa taukoa ja vedettiin herkkuja oikein urakalla! 

Lihamureketta, uunijuureksia ja itsetehtyjä lohkopottuja.
Huom! Murekkeen päällä juustoa! Tästä se herkuttelu lähti! :D 

Kokeilin Pätkismuffineiden munatonta reseptiä ja hyvin nämä tekivät kauppansa! :) (resepti tulossa!)

Onneksi treenasin salilla lauantaina, sunnuntaina ja tänään aamulla ja lisäksi lauantaina käytiin 1,5 tunnin lenkillä vaunujen kanssa, niin oli vähän varaakin herkutella, tosin ohjeen mukaan yhdessä suklaajuustokakun palassa oli 400 kcalia ja mä söin niitä päivän aikana vaivaiset kolme palaa, joten aika kovat treenit saa tehdä, ennenkuin ne on poltettu! :) Sen siitä saa kun on ensin muutaman viikon täysin ilman herkkuja ja sitten  antaa itselleen vapaat kädet, niin hommahan karkaa ihan lapasesta.... :)

Laitan tähän muutaman "pukkaripose/-pullistelu"-kuvan olkapää-ojentaja ja rinta-hauistreenin jälkeen viikonlopulta... Samalla näkyy tämänhetkistä kuntoa. Ensimmäistä kertaa eläessäni huomaan lihaksia jännittäessä vähän muhkuroita hartioissa eli epäkkäissä, jotka johtuvat muustakin kuin hartiajumeista... :) Jes, jotain tulosta näkyvissä, vaikkakin hyvin pientä sellaista! Taas motivaatio kasvoi! :) 

Eiliseltä aamupäivän puistoilulta... Ilma oli upea ja silti oltiin ainoat puistossa! Outoa. 

Toinen matkustaja karkasi metsään...

Löydätkö hänet? :)

Palataanpa vielä viikonlopun herkutteluun.... 

Tämän koko viikonlopun kestävä herkuttelu sai siis alkunsa perjantaiaamuna käydessäni puntarilla ja eteeni ilmestyi luku, jota en ole nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen!! Luvun kaksi ensimmäistä numeroa on ollut tavoitteeni jo pitkään, mutta aikuisiällä en siihen ole aiemmin päässyt. Vautsi vau! Piti tarkistaa maitopurkilla ja pojalla toimiiko vaaka vai näyttääkö mitä sattuu! :) Suht paikkansa piti.

Piti testata vaaàn toimivuus... :D

Päätin, että nyt kun olen painon suhteen tavoitteeni saavuttanut, niin voin "vähän" herkutella ja maistaa leipomiani suklaamuffinsseja. Ja minähän niitä maistoin, kuten maistoin (voiko kolmen pullan syömistä kutsua enää maistamiseksi?) anopin tekemiä korvapuusteja, isänpäivän suklaajuustokakkua (useita paloja!), juustosalaattia, lusikkaleipiä, Fazerin sinistä.... Tuli siis "hieman" herkuteltua viikonlopun aikana ja niinhän siinä kävi, että vaaka näytti maanantaina 66,7kg eli kilot tuli takaisin, sinänsä ei hirveä yllätys. :D  Mutta kaikesta aina oppii ja niin oppi tästäkin. Kuten sanonta sanoo, "Ahneella on piiiiip loppu." 

Ja sitten Isänpäivän syömisiin.... vesi herahtaa kielelle vieläkin muistellessani kaikkia tarjottavia.. nam nam.. Onneksi äiditkin saavat osansa näistä herkuista, vaikka vain isejä varten ne ostetaan ja tehdään! :)

Isänpäivän aamu alkoi näillä herkuilla...

... joita seurasi kolmen ruokalajin Isänpäivän herkkulounas kakkukahveineen anoppilassa...

.. ja jatkui vielä kotona itsetekemälläni Suklaajuustokakulla (ohje tulossa!) ja vadelma-mansikka"kastikkeella"...

Nähtävästi mulla on vähän sama ongelma sokeripitoisten herkkujen ja leivonnaisten suhteen, kuin useimmilla entisillä alkoholisteilla tai tupakoitsijoilla, että parempi olla kokonaan ilman kuin ottaa (tai siis yrittää ottaa) vain vähän. Jos antaa pikkusormen, se vie koko käden. 

Herkuttelusta huolimatta ei varsinaista henkistä morkkista kuitenkaan tullut, koska olin itse päättänyt herkutella,  mutta jos olisin ns. sortunut eli olisin yrittänyt olla ilman ja silti löytänyt itseni pulla suussa, niin olisi harmittanut epäonnistumiseni. Toki tiedän syöneeni aivan liikaa herkkuja (en tarkoita mitään ahmimista, vaan että syön päivän aikana esimerkiksi kaksi pullaa yhden sijaan) ja olo on ollut sen mukainen, mutta tiedän että nyt taas normaaliin ruokailurytmiin palatessani olo paranee ja homma jatkuu samalla mallilla kuin ennenkin. Niin kuin joskus sanoin, ei se elämä yhteen pullaan (tai kahteen tai kolmeen..) kaadu ja ei muuta kuin eteenpäin sanoi mummo lumessa tai paremminkin hiiri ratsailla....! :)

Ja vielä MYÖHÄSTYNEET ONNITTELUT JOKAISELLE ISÄLLE JA ISOISÄLLE!!! :) 

Ilman teitä ei olisi meitä! :) <3

Anopin kaunista käsialaa.