ILONPISAROITA: Tää homma on enemmän ku hallussa!

Rusinat check. Trip-mehu check. Vaipat check. Mitä vielä? Kauppakassit ja kantokoppa käteen ja poika kainaloon, ja eikun menoksi! Prisma ja viikon ruokaostokset täältä tullaan! :)

Ratin taakse istuessani muistin sen mikä unohtui, no se himskatin kauppalista, joka jäi TEKEMÄTTÄ aamutohinoissa! Noh, sovelletaan. Kyllähän mä nyt ulkomuistista osaan ostaa kaiken muun lisäksi vielä suklaakakun ja pätkismuffineiden ainekset (joita en ole koskaan aiemmin tehnyt), peace of cake! ;) Auto hurahti käyntiin ja soittimista kuului: "Tää homma on enemmän ku hallussa..." NOT. Mutta eiköhän me tästä selvitä! :)

Prisman pihalla mietin miten lähden purkamaan tätä kokoonpanoa, haenko kärryt auton luokse lasten odottaessa autossa vai kannanko kaikki kärryjen luokse kipeillä lihaksillani vai kannanko kopan ja annan pojan kävellä itse silläkin uhalla, että kohta se ihmettelee mikä tämä vihreä ja venyvä raikkaalta maistuva juttu on, joka löytyi maasta (kuten viimeksi kirjastossa!). :)

Ennen kuin ehdin päätöstä tehdä, viereemme kurvasi pakettiauto, jonka takaosasta käveli jonossa neljä pientä arviolta alle 6-vuotiasta poikaa ja heidän luokseen tuli viimeisillään raskaana oleva äiti, joka kantoi sylissään perheen kuopusta. Naurahdin ääneen ja ajattelin, että pakkohan mun tästä on kunnialla selvitä kahden muksun kanssa, kun viereinen äiti selviää kauppareissusta VIIDEN plus yhden pienen lapsen kanssa, huh huh! Seuraava ajatus sitten olikin, että tää on nähtävä!! :)

Se mikä tässä oli vähän hassua oli se, että ihmiset tulivat mulle juttelemaan ja kuittailemaan miten meinaan pärjätä näiden kaksien kärryjen kanssa tai että tossa riittää kyllä hommaa tms., vaikka lähettyvillä oli viiden plus yhden lapsen äiti, jolle kukaan ei kommentoinut mitään, mutta ehkä nämä lestadiolaisäidit ovat vaan niin supereita pakkauksia, ettei tavisäidit pärjää niille ollenkaan! :D

Ostokset tehty, poika juoksi jo leikkipaikalle!

Tämä oli siis toinen kerta, kun kävin poikien kanssa kolmeenpekkaan ostamassa viikoksi ruuat ja kaikenkaikkiaan reissu meni niin hyvin kuin se nyt voisi mennä. Molemmat lapset jossain vaiheessa tämän parituntisen aikana kitisivät ja vähän itkivätkin, ja vanhempi hermostui äidin ostaessa paketin nakkeja "Äiti ei nakkii, en haluu!!!!! Ei nakkii!!" (nähtävästi on uudet ravitsemussuositukset menneet pojalle perille paremmin kuin äidille! :D) Niin ja äiti ei kitissyt, eikä huutanut saati saanut itkupotkuraivareita, vaan pysyi vakaana kuin kallio, kerrankin. :)

Leikkipaikalta

Vaikka tossa kauppareissussa on omat haasteensa niin on siinä myös oma viehätyksensä. Aika kuluu nopeasti, ei tarvitse illalla lähteä kaupan tungokseen ja välttyy jonotukselta, ja poika on enimmäkseen innoissaan kun pääsee Prisman leikkipaikalle leikkimään ostosten teon jälkeen. Ja tämä tunne näin jälkeenpäin on ehkä se parhain. Tunne siitä, että on taas selviytynyt pienestä koettelemuksesta ilman hermostumista ja suhteellisen täysjärkisenä. Haasteiden voittaminen on aina yhtä mahtavaa ja motivoivaa!! Näitä lisää!! :)

Kotiin päin kurvatessa takakontista(kuten myös takapenkiltä vauvan huutaessa nälkäänsä) kuului kovat äänet; ruokakassit kaatuivat ja rahkat lentelivät, johon poika totesi:

"Ei haittaa äiti, isi korjaa." <3