Kohta on taas yhteishakujen aika ja tällä kertaa täältäkin lähtee paperit menemään johonkin suuntaan (jospa saisimme ensi kuun aikana tehtyä päätöksiä, niin helpottaisi kummasti hakuprosessia!)... Tässä erilaisia vaihtoehtoja miettiessäni ja tutkaillessani huomasin, että aikuispuolelle hakiessa kyseisen alan (itsellä siis sosiaali- ja terveysala tähtäimessä) työkokemuksesta saa suuren määrän (10p) lisäpisteitä, joten alan kokemusta omaavat ovat todennäköisesti siellä kärkisijoilla opiskelupaikan aukeamisen suhteen.
Itselläni tulee juuri ja juuri se vaadittu kahden vuoden työkokemus täyteen, jotta voin edes hakea aikuispuolelle, joten näistä lisäpisteistä on turha edes haaveilla....vai onko?
Titteli, jota lähden koulusta hakemaan on "Lastentarhanopettaja". Se, mitä kautta sen aion saavuttaa, on vielä hieman hämärän peitossa. Vaihtoehtoisia reittejä kyllä löytyy (yliopisto, avoin yliopisto, AMK (sosionomi) matkan keston pysyessä samana, ajotyyli on vain erilainen. Vaikka varsinaista kahden vuoden ylittävää työkokemusta alalta ei taskussa olekaan, niin väitän tämän kolmen vuoden "työkokemuksen" kotiäitinä olevan melko vastaavaa kuin vaadittu työkokemus olisi, vai mitä meinaatte?
Tässä työssä kokee samoja asioita, kuin alan muissa työtehtävissä ja lisäksi oppii työelämässä tarvittavia luonteenpiirteitä ja taitoja, kuten esimerkkeinä tässä muutama mainittakoon...
Oma-aloitteisuus: Kukaan ei käske kotona siivoamaan, pesemään pyykkiä, laittamaan ruokaa, tiskaamaan, järjestämään leluja paikoilleen, laittamaan lapsille sapuskaa, vaihtamaan vaipat jne.. (paitsi ehkä vaimo miehelleen!), vaan itse ne on oma-aloitteisesti tehtävä, jos haluaa että on siistiä ja lapsilla on hyvä olla.
Järjestelmällisyys: Etenkin näin pakkaskeleillä pitää miettiä ja suunnitella missä järjestyksessä vaatteet puetaan kellekkin, jotta yksi ei tukehdu, toinen hermostu ja kolmas ahdistu. Lasten lelut ja vaatteet on hyvä säilyttää omilla tietyillä paikoillaan, jotta ne löytävät oikeaan osoitteeseen kun niitä ei enää sillä hetkellä tarvita. Koti pysyy järjestyksessä ja äiti kiittää! :)
Sosiaalisuus: Minne vain lasten kanssa meneekin, täytyy olla sosiaalinen. Jos ei sitä ennestään ole, sellaiseksi muuttuu. Ventovieraat ihmiset juttelevat lapsille, jo silloin kun ne ovat vielä äidin vatsassa! Jokaiselta äidiltä kysytään minkä ikäisiä lapsesi ovat. Se on yleensä ensimmäinen kysymys, jonka äiti saa mennessään johonkin kotiäitien ja -isien sosiaaliseen keskukseen, kuten avoimeen päiväkotiin tai perhekerhoon, ja sen toistaa jokainen uusi äiti tai isä, joka haluaa avata keskustelun kanssasi. Kätevä icebraker, mutta ehkä jo vähän kulunut? (tosin sorrun sitä itsekin käyttämään liian usein... :))
Pitkäpinnaisuus: Pitkää pinnaa tarvitaan lasten kanssa aina. Jos vauvavuotena ei vielä pinna kiristynyt, niin se kyllä kiristyy viimeistään parin vuoden päästä, sen voin kertoa. Välillä on päiviä, kun hermot joutuvat todella koetukselle, mutta mielestäni ne eivät saa katketa lasten edessä. Parempi löysentää niitä sitten vaikka sille omalle miehelle, se on kuitenkin tottunut jo olemaan roskaämpärin roolissa, sillä kestihän se sen yhdeksän kuukauden odotusajankin ihan mallikkaasti! :D Jos omaa miestä ei löydy, niin liikuntakin on oiva vaihtoehto, miltei jopa suotavampi kuin se oma puoliso.
....tätä listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa loputtomiin..., joten kyllä kotiäitiydestäkin pitäisi saada ekstrapisteitä tai ainakin hitonmoinen plussa!! :)
Ja kun vielä miettii mitä se lastentarhanopettajan työ tulee olemaan, niin sehän on käytännössä juuri tätä samaa kuin tällä hetkellä teen (kasvatusta, hoitoa ja huolenpitoa, suunnittelua ja toteutusta), ainoastaan lapsimäärä tuplaantuu (yhtä opettajaa/hoitajaa kohden) ja työskentelen osana kasvatustiimiä, enkä päätä asioista yksin. Tosin onhan meillä kotona myös oma kasvatustiimimme, minä ja mieheni, jotka yhdessä pyrimme vetämään samaa köyttä ja vielä samaan suuntaan, suurimpia solmuja vältellen! :)
Itselläni tulee juuri ja juuri se vaadittu kahden vuoden työkokemus täyteen, jotta voin edes hakea aikuispuolelle, joten näistä lisäpisteistä on turha edes haaveilla....vai onko?
 |
| Lainattu täältä |
 |
| Lainattu täältä |
Titteli, jota lähden koulusta hakemaan on "Lastentarhanopettaja". Se, mitä kautta sen aion saavuttaa, on vielä hieman hämärän peitossa. Vaihtoehtoisia reittejä kyllä löytyy (yliopisto, avoin yliopisto, AMK (sosionomi) matkan keston pysyessä samana, ajotyyli on vain erilainen. Vaikka varsinaista kahden vuoden ylittävää työkokemusta alalta ei taskussa olekaan, niin väitän tämän kolmen vuoden "työkokemuksen" kotiäitinä olevan melko vastaavaa kuin vaadittu työkokemus olisi, vai mitä meinaatte?
 |
| Lainattu täältä |
Tässä työssä kokee samoja asioita, kuin alan muissa työtehtävissä ja lisäksi oppii työelämässä tarvittavia luonteenpiirteitä ja taitoja, kuten esimerkkeinä tässä muutama mainittakoon...
Oma-aloitteisuus: Kukaan ei käske kotona siivoamaan, pesemään pyykkiä, laittamaan ruokaa, tiskaamaan, järjestämään leluja paikoilleen, laittamaan lapsille sapuskaa, vaihtamaan vaipat jne.. (paitsi ehkä vaimo miehelleen!), vaan itse ne on oma-aloitteisesti tehtävä, jos haluaa että on siistiä ja lapsilla on hyvä olla.
Järjestelmällisyys: Etenkin näin pakkaskeleillä pitää miettiä ja suunnitella missä järjestyksessä vaatteet puetaan kellekkin, jotta yksi ei tukehdu, toinen hermostu ja kolmas ahdistu. Lasten lelut ja vaatteet on hyvä säilyttää omilla tietyillä paikoillaan, jotta ne löytävät oikeaan osoitteeseen kun niitä ei enää sillä hetkellä tarvita. Koti pysyy järjestyksessä ja äiti kiittää! :)
Sosiaalisuus: Minne vain lasten kanssa meneekin, täytyy olla sosiaalinen. Jos ei sitä ennestään ole, sellaiseksi muuttuu. Ventovieraat ihmiset juttelevat lapsille, jo silloin kun ne ovat vielä äidin vatsassa! Jokaiselta äidiltä kysytään minkä ikäisiä lapsesi ovat. Se on yleensä ensimmäinen kysymys, jonka äiti saa mennessään johonkin kotiäitien ja -isien sosiaaliseen keskukseen, kuten avoimeen päiväkotiin tai perhekerhoon, ja sen toistaa jokainen uusi äiti tai isä, joka haluaa avata keskustelun kanssasi. Kätevä icebraker, mutta ehkä jo vähän kulunut? (tosin sorrun sitä itsekin käyttämään liian usein... :))
Pitkäpinnaisuus: Pitkää pinnaa tarvitaan lasten kanssa aina. Jos vauvavuotena ei vielä pinna kiristynyt, niin se kyllä kiristyy viimeistään parin vuoden päästä, sen voin kertoa. Välillä on päiviä, kun hermot joutuvat todella koetukselle, mutta mielestäni ne eivät saa katketa lasten edessä. Parempi löysentää niitä sitten vaikka sille omalle miehelle, se on kuitenkin tottunut jo olemaan roskaämpärin roolissa, sillä kestihän se sen yhdeksän kuukauden odotusajankin ihan mallikkaasti! :D Jos omaa miestä ei löydy, niin liikuntakin on oiva vaihtoehto, miltei jopa suotavampi kuin se oma puoliso.
....tätä listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa loputtomiin..., joten kyllä kotiäitiydestäkin pitäisi saada ekstrapisteitä tai ainakin hitonmoinen plussa!! :)
 |
| Lainattu täältä |
Ja kun vielä miettii mitä se lastentarhanopettajan työ tulee olemaan, niin sehän on käytännössä juuri tätä samaa kuin tällä hetkellä teen (kasvatusta, hoitoa ja huolenpitoa, suunnittelua ja toteutusta), ainoastaan lapsimäärä tuplaantuu (yhtä opettajaa/hoitajaa kohden) ja työskentelen osana kasvatustiimiä, enkä päätä asioista yksin. Tosin onhan meillä kotona myös oma kasvatustiimimme, minä ja mieheni, jotka yhdessä pyrimme vetämään samaa köyttä ja vielä samaan suuntaan, suurimpia solmuja vältellen! :)
 | ||||||||||
Onneksi olemme vahvoja persoonia! :D
|
 |
| Lainattu täältä |
Lähetän sulle haasteen, toivottavasti otat sen vastaan :)
VastaaPoistahttp://neajanisse.blogspot.fi/2014/02/haaste.html