Anna kaekkes, vua elä periks!

Kuten otsikosta jo saattaa arvata, olemme Savossa, Maavedellä, sukulaistemme luona.

"Maavesi on savolainen kylä Pieksämäen ja Varkauden

kainalossa. Se antaa asukkailleen mahdollisuudet nauttia maaseu-

tuelämän väljyydestä ja maalaismaiseman kauneudesta, puhtaasta

ympäristöstä ja turvallisuudesta. Lähellä ovat myös nykyihmiselle

tärkeät monipuoliset palvelut ja harrastusmahdollisuudet." 

... näin kerrotaan Maaveden kylän nettisivuilla http://www.maavesi.fi/wp/. 

Tulimme tänne eilen koko perheen voimin ja tänään matkamme jatkuu kohti Varkautta, jossa yövymme yön ystäväni luona. Huomenna ajamme takaisin kotiin ja sitten onkin tämän kesän reissut heitetty! Maanantaina koittaa arki, mutta nautitaan nyt vielä näistä viimeisistä kesälomapäivistä ja tuskaillaan arkeen paluuta sitten myöhemmin! Ei vaan, mukava palata takaisin arkeen, tosin palaamisesta en voi puhua, sillä arki kahden lapsen kanssa on mulle vielä täysin vierasta... Mutta niinhän ne kokeneet sanoo, että se toinen menee siinä samalla, joten no panic! ;)

Eilen aamulla ennen lähtöä vein kirpputorille tavaraa myyntiin ja toivotaan nyt, että ne sieltä katoaisi tämän viikon aikana (ja mukavaahan tietysti olisi, jos niistä vähän maksettaisiin!). Matkamme tänne luonnonhelmaan sujui yllättävän hyvin, mitä nyt loppumatkasta olin ylävartalosta kääntyneenä takapenkille ja viimeisen 20km kohdalla sain sulloa ahterini poikien väliin. Kilometrejä on päälle 300, mutta selvittiin vain yhdellä pysäytyksellä, jolloin täytimme vatsamme Iisalmen Kotipitsassa ja kulutimme energiaa juoksemalla (siis poika juoksi, itse en alkanut mitään spurtteja vetämään) pitkin kaupungin puistoa, jossa sijaitsi Juhani Ahon patsas. Poika sen huomasi kauempana ja alkoi kinuta äidiltä "Minä kattoo paatta, minä kattoo paatta." Hyvähän se on, että on pienestä pitäen kiinnostunut taiteesta ja historiasta! :)

Täällä Maavedellä on ihanan rauhallista ja hiljaista, mitä nyt ohikiitävästä matkustajajunasta kuuluu välillä ääntä (ei millään tavalla häiritsevää), mikä muistuttaa muidenkin ihmisten olemassaolosta. Marjapensaat, perunamaa ja iso piha, joka rajoittuu metsään. Ne ovat niitä asioita, joita haluaisin omassa kodissani olevan sitten tulevaisuudessa. Se tosin tarkoittaa, että sellainen talo ei asutusalueella tai lähellä palveluja sijaitse. Täältä on lähimpään ruokakauppaan matkaa noin 20 kilometriä, joten mitään hiivapakettia ei kannata kauppaan unohtaa! :) 

Maaseudun rauhaa

Masun kutittelua kepillä... :)

Jänisjahdissa!

Poika pääsi ajelemaan "mönkällä"! :)

Paikallista lähikauppaa on hyvä kannattaa, vaikka se ei ihan ilmaista ole ( 2 litraa perusjäätelöä 10e! )

Se paikka, mistä me talo ostetaan tai minne se rakennetaan, on vielä täysin hämärän peitossa. Välillä haluamme ehdottomasti muuttaa asuinalueelle suht lähelle palveluita (tosin ei niille uusille, joissa ns. omakotitalot rakennetaan vieriviereen!) ja välillä taas haaveilemme oikeasti isosta tontista, jossa olisi omaa metsää ja rauhaa. Molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa. Pitää vain miettiä mistä on valmis luopumaan ja kummassa vaihtoehdossa täyttyvät toiveet paremmin, ja kumpi on lasten kannalta parempi vaihtoehto. 

Olemme asuneet sen verran monessa paikassa, että meillä ei ole mitään tiettyä kaupunkia tai kuntaa, jossa haluaisimme ehdottomasti asua eläkepäiviin saakka, ja olemme hyvin avoimia sen paikan suhteen. Muutamista paikoista tiedämme, että ne eivät ole meitä varten syystä taikka toisesta, mutta hyviä vaihtoehtoja on useita, pitää vain punnita niiden plussat ja miinukset.Ja työ, sehän sen sitten periaatteessa ratkaisee, tosin uskon vahvasti että tekevälle töitä löytyy ja niitä löytyy sieltä mistä niitä lähtee etsimään! :) 

Tää mamma lähtee nyt katsomaan mitä miehet ovat ulkona puuhailleet, ja tähän loppuun vielä savolaisten elämänohje, joka sopii hyvin tähän kesälomaan!---->

Elä hättäele

(Kalle Väänänen, Savolaista sananrieskoo)

Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo,

hermos jos männöö, onko siitä illoo?

Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,

vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuu paena.

Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.

Kokkeele mittee on tuo ruokalevon mahti!

Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo,

katkasta virta, antoo hermoille lommoo!