Ensimmäisen arkiviikon kuulumiset!

Jeee!! Nyt pitää vähän hehkuttaa, kun eilen koitti se päivä, jolloin vaaka näytti saman lukeman kuin ennen raskaustestin tekoa eli olen jättänyt lopulliset hyvästit raskauskiloille, eikä tule ikävä!! :) 69kg on siis paino (ja pituutta se 175cm, se ei ole muuttunut, ainakaan toivottavasti!)  ja olo sen mukainen eli just hyvä! Tyytyväinen olen. 

Tässä sen huomaa, kuinka paljon tällä hetkellä energiaa kulutan, etenkin kun täysimetän, kun paino on itsestään laskenut, vaikka en ole yrittänyt millään tavalla laihduttaa, vaan syönyt normaalisti (eli paljon terveellistä ruokaa) (ja herkutellutkin olen!) ja liikkunut lasten kanssa päivittäin arkiaskareiden merkeissä. Ruokahan se on, jolla laihtuu, ei liikunta. Liikunta on vain hyvänä tukena painonhallinnassa ja muutenkin kaikinpuolin erittäin terveellistä meistä jokaiselle, vaikka tarvetta laihduttaa ei olisikaan! 

Niin ja onhan tässä toinenkin syy hehkuttaa, nimittäin selvisin täysissä järjissä ja vähillä kolhuilla ensimmäisestä viikosta poikien kanssa kotona, kun mies siirtyi lomalta takaisin koulunpenkille! Eikä se niin kamala ollut, päinvastoin! Vaikka kerhot sun muut eivät olekaan vielä alkaneet, niin olemme hyvin saaneet ajan kulumaan ja tehneet jos jonkinmoista, kuten käyty puistossa riehumassa, kirjastoautoon tutustumassa, vaunulenkillä ja kaupungilla. Lisäksi ollaan leikitty mm. junan korjausta, junan korjausta ja junan korjausta...niin ja vielä junan korjausta...huoh, tunti putkeen junan (eli sohvanpäädyn) korjausta alkaa jo hieman v-ä-s-y-t-t-ä-m-ä-ä-n... :D 

Ollaan me leikitty myös vauvanuken hoitoa, ruuanlaittoa, kauppaa, duploilla eläintarhaa, ajettu junaradalla, tehty palapelejä ja pelattu muita lautapelejä (se kaksi minuuttia, kun ne kiinnostavat...) ja metsästetty itikoita, hiiriä, mehiläisiä, käärmeitä ja menty piiloon karhuja! Ja jos joku tutkija väittää, ettei kaksivuotiaalla ole vielä mielikuvitusta niin että voisi leikkiä mielikuvitusleikkejä, niin tervetuloa meille katsomaan meidän  parivuotiasta, joka jahtaa hiiriä, piilottaa niitä taskuihin ja heittää sieltä äitinsä päälle! Mielikuvitusta ei tästä perheestä puutu. :)

Tässä muutamia kännykällä otettuja pikaotoksia viikon varrelta (kädet olleet sen verran täynnä, ettei paljon järkkärillä ole tullut kuvia otettua (paitsi Huutonetin vaatepaketeista)...

Meidän pihapensaiden suuri marjasato! :D No, kyllähän me niistä aika paljon suuhunkin laitettiin..
ja pensaisiinkin jäi suurin osa, kun eivät millään muutu isoiksi ja meheveksi..

Iltapala

Makeanhimo tyydytetty.
(en syönyt koko purkkia, vaan noi jämät, jotka reunoilla näkyy! :D)

Ihanat lenkkikelit, PAITSI aina on liikaa päällä! Senkin aurinko!

Sattui sopivasti eteen ja korttikin oli mukana!

On niin mahtava kuunnella tuota pikkumiestä, kun se höpöttää koko ajan enemmän ja toistaa lähes jokaisen sanan minkä kuulee. Välillä siltä pääsee sellaisia ihmejuttuja, että miettii mistä on ne oppinut, kuten eilen vaunulenkillä annoin sille laukusta pillimehun (100% täyshedelmämehu, meillä ei maustettuja sokeriliemiä litkitä! :)) niin reaktio oli: kädet ilmaan ja onnellinen huuto "HURRAA!!" :D

Eilen välipalalla omenaa kuoriessa (siis minä kuorin, ei hän sentään mikään ihmelapsi ole, vaikka onkin ihmeellinen!) hän yhtäkkiä totesi: "Isi osaa, äiti ei."  Asia selvä. :)

Ja kesken junan korjauksen hän yhtäkkiä ilmoitti "Äiti koojaa, minä ottaa au." 
...ja alkoi "ottamaan aurinkoa"... :) Mahtava pakkaus! <3

Vauvalla kaikki on hyvin, kasvaa sentin ja 200g viikossa rintamaidolla, että ei hullumpi vauhti! Onneksi jossain vaiheessa hieman hidastuu... Nukkuu, syö, kakkaa, pissaa, katsoo tarkasti kaikkea mielenkiintoista, vierastaa vieraita kasvoja, hymyilee tutuille kasvoille, jokeltelee, muutaman kerran on nauraa hörähtänyt, kääntyy vasemman kyljen kautta vatsalleen, kannattelee päätään, seuraa kohdetta, yrittää tavoitella yläpuolellaan roikkuvia asioita (yleensä leluja) ja mitäs vielä... on varsin hyväntuulinen ja rauhallinen lapsi, jonkunlaiset rytmit jo löytyy ja unikin maittaa. :)

Tyytyväinen kaveri.

Ja pian kun tämä räkätauti alkaa olemaan voiton puolella, niin pääsee jatkamaan tai paremmin sanottuna aloittamaan taas sen treenaamisen, ja jospa sitä sitten pääsisi jatkamaan säännöllisesti, ilman näitä tympeitä flunssakeskeytyksiä! Mutta sitä ennen lenkkarit jalkaan, lapset vaunuihin ja eikun nauttimaan tosta mahtavasta loppukesän säästä! :) 

Syksyä odotellen, Kristiina.